Työpöytä työkeskuksesta

Viimeinkin ehdin päivittää työpöydästä, jonka löysin Pakilan työkeskuksesta viime viikolla!

Sosiaali- ja terveysviraston alaisen Pakilan työkeskuksen kalustemyymälässä myydään Helsingin kaupungin toimitiloista poistettuja vanhoja toimisto- ja päiväkotikalusteita. Varasto oli täynnä Lundiaa ja vaikka mitä ihania pöytiä ja hyllyjä ja tuoleja - ja superedullisin hinnoin! Lähes kaikki näytti olevan puunväristä, mutta kestävästä massiivipuusta valmistetut kalusteet on helppo käsitellä tai maalata uudelleen, jos ei puunväristä satu pitämään. Artekia ja Billnäsiäkin oli valikoimissa, mutta niitä ei enää myydä yksityishenkilöille.

En ollut käynyt Pakilan työkeskuksessa aikaisemmin, mutta vastaisuudessa kyllä käyn katsomassa huonekaluja sieltä ennen kuin ostan mitään uutena. En ehtinyt tällä kertaa katsella huonekaluja kovinkaan kauan, koska ehdin paikalle viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa. Ehdin kuitenkin bongata ja ottaa kyytiin tällaisen symppiksen työpöydän (maksoi noin 60 euroa).

Pöytä on sata kertaa parempi kuin sen tilalla ennen ollut Ikean heiluva ja kolhiintunut tylsä lastulevypöytä. Tuo on jotenkin persoonallinen, ja sillä on tarina! Sen ääressä tuntee itsensä jotenkin tärkeäksi ja hyödylliseksi, vähän kuin tekisi oikeita töitä, vaikka oikeasti vain ompelee omaksi huvikseen.

Jos nykyinen väri ei joskus miellytä, pöydän voi maalata. Toistaiseksi väri on kuitenkin tuntunut juuri sopivalta. Puunväri toi makkariimmekin lisää kotoisuutta ja lämpöä - siellä kun oli aiemmin jotenkin niin valkoista (vaikka onhan tuolla tuo tiikkinen yöpöytä ja liinavaatekaappikin, mutta silti).

Pöytä on myös juuri sopivan leveä syvyyssuunnassa niin, että siinä mahtuu säilyttämään minun ompelukonettani ja saumuria sekä miehen maalaustarvikkeita. Vetolaatikot ovat syviä, ja ne imevät sisäänsä uskomattoman paljon tavaraa.

Asiasta toiseen: Ensi viikolla saamme muuten lisää Lundiaa - tällä kertaa seinähyllyn (78 x 100 cm)! En tiedä vielä, tuleeko hylly eteiseen vai olohuoneeseen seinähyllyksi. Pitää miettiä ja mallailla. Lisää siitä ensi viikolla. Nyt pitää lopettaa, kun rupesi niin kovasti jännittämään tämäniltainen lätkäpeli - ajatukset eivät pysy enää kasassa. Peukut pystyyn! Suomi 1995!

Pullakoriyllätys

Eräs tuttuni oli huomannut Facebookissa, että pidän retromuoviastioista, ja lähetti ystävällisesti minulle ilmaiseksi kolme mökiltä löytämäänsä 70-luvun (?) pullakoria, joita hän ei itse tarvinnut. Kyllä maailmassa on vielä hyviä ihmisiä!

Eivätkö olekin ihania? Erityisen paljon pidän tuosta siniturkoosista - se on ihanan muotoinen, ja verkko näyttää vähän pitsivirkatulta!

Satutteko muuten tietämään, mikä valmistaja tällaisia koreja aikanaan teki tai mistä maasta ne ovat peräisin? Aina välillä tällaisia näkee myynnissä Facebookin Lumppula-ryhmässä, mutta valmistajaa en ole saanut sieltäkään selville.

Voisinkin leipoa huomenna pullaa ihan näiden korien kunniaksi. Nam!

Yöpöytä uudessa asussaan

Kirjoittelin jokunen viikko sitten tiikkiviiluisesta tv-tasosta tai -yöpöydästä, jonka olin löytänyt kierrätyskeskuksesta ja jonka pöytälevy kaipasi kunnostamista.

Päädyin lopulta petsauksen ja lakkauksen sijaan öljyämään pöydän. Mietin pitkään, kokeilisinko jotain luonnonöljyjä, mutta valitsin Liberonin Finishin Oilin, koska se kuivuu paljon nopeammin kuin vaikkapa pellavansiemenöljy. Käsittelin pöytälevyn öljyllä muistaakseni kolme kertaa ja annoin kerrosten kuivua kunnolla ölyämiskertojen välissä.

Finishing Oil jätti pöytälevyyn kyllä kivan, vähän kiiltävän ja kestävän oloisen pinnan! Rinkula ei peittynyt vieläkään kokonaan, ja monet kuivuneet kohdat muuttuivat öljyn vaikutuksesta tummemmiksi kuin muu pinta. Mutta paljon parempi se silti on kuin aluksi! Olisi levystä saanut varmasti vieläkin siistimmän, jos olisi nähnyt vaivaa, mutta tämä riittää minulle ainakin toistaiseksi. Ja rinkulakin peittyy pitsiliinan alle. 

Alemmassa kuvassa liinaa on siirretty sen verran, että rinkula on näkyvissä.

Jo tämän yhden kokemuksen perusteella uskallan ehdottomasti suositella öljyämiskäsittelyä kuivahtaneille puuhuonekalujen pinnoille. Ainakin Finishing Oil imeytyi puuhun muutamassa tunnissa, jätti puun syyt nätisti näkyviin eikä haissut pahasti (parin päivän ajan meillä kyllä tuoksahti vienosti munkinpaistorasvalta, mutta haju lähti pois öljyn kuivuttua kokonaan). Sen sijaan esimerkiksi vahaa on käsittääkseni lähes mahdotonta saada pois puun pinnasta, joten vahattua pintaa ei voi kai käsitellä enää esimerkiksi öljyllä tai lakalla.

Öljyäminen oli myös helppoa - öljy piti vain levittää pöydän pintaan siveltimellä (tai vaahtomuovisienellä tai nukkaamattomalla liinalla). Pöytälevyn pintaan ei jäänyt myöskään ikävää tahmeaa kerrosta, kunhan muisti pyyhkiä ylimääräisen öljyn pois noin viidentoista minuutin kuluttua öljyn levittämisestä.

(Heh, olin laiska kuvausjärjestelijä, joten saatte nyt katsella vesilasissa lilluvaa purentakiskoani!)

Parveke vihertyy

Viljelyhommat ovat edenneet tällä viikolla oikein aimo harppauksen! Keskiviikkona kävin taimi- ja kesäkukkaostoksilla, kun sain kerrankin autokyydin (ostin muuten myös kirjoituspöydän Pakilan työkeskuksesta, siitä lisää myöhemmin). Tänään puolestaan mies porasi ja kiinnitti parvekkeen kattoon rengaskoukut, ja nyt amppeleillekin on oma tankonsa, johon ne voi ripustaa.

Nyt parvekkeella näyttää tältä:

(Oho, kastelukannu on näemmä vaihtanut paikkaa kesken kuvailun - otin kuvat kahdessa osassa.)

Kattoon kiinnitetyt rengasruuvit - tai mitä ne nyt ovatkaan oikealta nimeltään - löytyivät Biltemasta. Ostin sieltä myös poravasaran (noin 70 euroa). Aiemmin käytössämme ollut iskuporakone oli aiheuttanut meille pelkästään korvasärkyä ja turhautumista, koska se ei ollut riittävän tehokas betonin poraamisessa. Poravasaran terä sen sijaan upposi parvekkeen katon kovaan betoniin kuin lusikka sulaan jätskiin. 

Edullisella poravasaralla saa oikein hyvää jälkeä, jos hommaa kunnon terät eikä käytä niitä porakoneen mukana tulevia teriä. Poravasaran mukana tulee usein muuten myös adapteri (tai oikeaoppisesti kai istukka), jonka avulla voi käyttää myös tavallisia teriä. Poravasaralla voi siis porata myös akku- tai iskuporakoneen tapaan esimerkiksi puuta tai jotain muuta betonia ja kiveä pehmeämpää materiaalia.

Renkaiden väliin sujautin harjanvarren, jonka ostin Tarjoustalosta muutamalla eurolla. Toimii!

Nuo kasvit (pelargoni, persilja, basilika ja korianteri) eivät ainakaan kaikki jää tuohon roikkumaan koko kesäksi - ripustin ne nyt vain siihen paremman puutteessa. Saan keskiviikkona lisää amppeleita, joihin istutan sitten esimerkiksi lobelioita, jotka roikkuvat nätisti ja sopivat siksi amppeleihin hyvin.

Lobeliat ja muutama pelargoni hengaavat vielä kaupan ruukuissa ja odottavat istutusta.

Hyllylläkin kasvaa muutamia uusia kasveja: salvia, minttu ja ahkeraliisa. Mintun istutin kerralla jättisuureen altakasteluruukkuun, koska se on kuulemma kova leviämään. Salvian ostin Plantagenista, mutta muut yrtit ovat kaupan ruukkuyrttejä. Ainakin minttu on juurtunut hyvin ja rupesi jo rehottamaan viime viikolla. Harvensin sitä samalla kun siirsin sen isompaan ruukkuun.

En ole muuten saanut istutettua noihin virkattuihin koreihin vielä mitään, koska kaikki kasvit tuntuvat vaativan isomman kasvualustan eli kunnon ruukun, johon mahtuu paljon multaa. Ehkä koreja voisi pikemminkin hyödyntää taimikasvatuksessa sisällä tai erilaisten pikkutavaroiden säilytyksessä (parvekkeella tosin on aika vähän mitään pikkutavaraa). Onko teillä ideoita?

Säleikkövilliviinin löysin jo muutama viikko sitten Prisman Kesäpihalta. Istutin sen isoon ruukkuun, jonka koristelin washiteipillä. Ripustin sille myös kehikon seinälle. Tällä viikolla huomasin, että köynnös on ruvennut versoamaan! Se kasvaa huimaa vauhtia. Saas nähdä, kuinka valtavaksi se ehtii kasvaa ensimmäisen kesän aikana.

Ja sitten ostin Plantagenista kolme erilaista cocktail- tai kirsikkatomaattia sekä niille kasvusäkin. Taimet ovat vielä sisällä, ja siirrän ne ulos varmaan vasta sitten kun ne kukkivat. Kasvusäkille alustaksi tilasin Tuontitukku-nimisestä nettikaupasta 90 litran laastipaljun, joka maksoi alle kympin. Samalla tilasin sieltä euron sankoja chilien taimien astioiksi. Ämpäreiden pohjaan voi porata reiät, ja niitä voi koristella vaikka teipeillä. Itse taimet ostanen Hyötykasviyhdistyksen taimitorilta toukokuun lopussa.

Vielä on istutettavaa ja tehtävää, mutta paljon on jo saatu tehtyä! Olen aivan innoissani tästä parvekekasvatuksesta!

Ai niin, vielä haluan esitellä uuden kastelukannuni. Edellinen kannuni oli sellainen krominen maalaisromanttinen, joka ei oikein sopinut sisustukseen. Kaiken lisäksi se oli alkanut ruostua pohjasta. Ostin nyt aivan tavallisen mutta jotenkin niin symppiksen paksuposkisen Plastexin kastelukannun, jollaisella kukkien kastelu hoidettiin myös lapsuudenkodissani 80-luvulla.

Kannu ei prameile yhtään vaan on jotenkin rehdin näköinen - se näyttää siltä, että se ei halua pitää sen isompaa numeroa itsestään vaan hoitaa ensisijaisen hommansa eli veden loruttamisen kukille.

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille - nauttikaa auringosta ja ottakaa rennosti! Mallia voi ottaa meidän katista (joka vois kyllä liikkua vähän enemmänkin, että sais vähän kilojaan pudotettua).

Yrttihenkarit

Virkkasin tänään trikookuteesta kaksi yrttihenkaria, jotka ripustin tarrakoukkuihin parvekkeen seinälle. Henkarikorien ohje on uunituoreesta Virkkuri: Muotoja ja pintoja -kirjasta. Ohjeessa henkariin kiinnitetään tosin kolme koria, mutta minä sain mahtumaan henkareihini vain kaksi, koska virkkasin korit paksummasta kuteesta.

Aika nokkelia ja hauskan näköisiä! Noiden paikkaa on myös helppoa vaihdella sen mukaan, miten niissä olevat kasvit tarvitsevat valoa. Vähän orvoilta korit tosin vielä näyttävät, kun niissä ei ole vielä kasveja. Ensi viikolla käyn taimiostoksilla puutarhamyymälässä, kun äitini tulee Helsinkiin ja saan autokyydin. Henkaritkin olisin voinut maalata nätimmän värisiksi, mutta en jaksanut nyt nähdä sitä vaivaa. Voi sitä paitsi olla, että henkarit pitää vaihtaa jossain vaiheessa tukevampiin, jos nuo pesulahenkarit eivät kestä mullan painoa.

Ja hei, hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Tekstiilipäivä

Kävin tänään Ison-Roban ja Fredan Uffeilla viiden euron päivillä. Löydän Uffilta harvoin mitään kivoja kodintekstiilejä, ja ostan sieltä useimmiten pelkästään vaatteita. Tänään kuitenkin kävi tuuri, ja löysin monta ihanaa kangasta!

Löysin ensinnäkin Tampellan Mustikkaruutu-kangasta, josta edellinen omistaja oli ommellut pöytäliinan. Kangas oli juuri sopivan kokoinen meidänkin pöydän päälle, joten pöytäliinaksihan se päätyi. En pidä ruskeasta juurikaan, mutta tässä kankaassa valkoisen vieressä se näyttää yllättävän raikkaalta. Lisäksi liina sopii hyvin meidän tummaksi petsatun pöytäkaluston väriin.

Ja sitten löysin Marimekon Fujiwo Ishimoton punavalkoraidallista Ujo-kangasta (1981), josta oli ommeltu pikkuikkunan verhot. Ompelin verhoihin leveämmät yläpäärmeet ja ripustin ne keittiön ikkunaan. Kangas oli jo vähän kauhtunutta, ja siinä oli myös pari reikää, jotka siksakkasin. Pidän jotenkin siitä ajatuksesta, että jonkun hylkäämät kuluneet verhot saivat vielä yhden elämän!

Ishimoto on muuten yksi suosikkisuunnittelijoistani Marimekolla.

Ja kolmanneksi löysin sympaattisen vuoden 1999 kalenteripyyhkeen. Onko 1999 jo retroa? ;) Siinä on ihania yrttejä kuvituksena!

Pyyhkeen paikka on ainakin toistaiseksi parvekkeella kukkahyllyn yläpuolella. Huomasitteko muuten, että tinjami on kirjoitettu n:llä? Nykyisin vakiintuneempi taitaa olla timjami.

Olen kirjoitellut täällä viime aikoina oikeastaan pelkästään kirppisostoksistani. Tarkoitus on päivittää muustakin heti kun aikaa riittää! Onneksi huomisen jälkeen on viikonloppu.

Virkkaushommia

Tilasin vappuna Kauhavan kangasaitasta isoja metallisia virkkuukoukkuja. Taisinkin mainita koukunostoaikeistani lankakoripostauksessani. Menin sitten tilaamaan samalla, kröhöm, vähän trikookudetta. Sieltä saa edulliseen alle viiden euron kilohintaan sellaisia värilajitelmia! Minä tilasin Ruususet-lajitelmaa viisi kiloa.

Ostinpa rullallisen mustaa kalalankaakin valkoisen Novitan kaveriksi. Nyt on taas virkkausmateriaaleja kerrakseen!

Vielä en ihan tiedä, mitä noista kaikista teen. Ainakin aion virkata uuden Virkkurin ohjeella kulmikkaan korin hattuhyllylle huivien ja pipojen säilytyskoriksi.

Lisää löytöjä!

Kävipä tänään mäihä! Käväisin Itäkeskuksessa kierrätyskeskuksessa katsomassa, josko siellä olisi kivoja peltipurkkeja tai kankaita. Purnukoita en löytänyt enkä kankaitakaan, mutta sen sijaan löysin meille yöpöydäksi ihanan tiikkiviiluisen tv-tason, jossa on pyörät alla ja kaikki! Kalliskaan taso ei ollut, 20 euroa.

Pöytälevyn pinta on aika kulunut, ja siinä on myös yksi tumma rinkula. Hioin pinnan kevyesti äsken ja petsasin sen ohuesti värittömällä petsilakalla. Vielä näyttää aika laikukkaalta, mutta toivottavasti laikut ja kulumat tasoittuvat, kunhan saan pintaan lisää petsikerroksia. Epätasaisuudet eivät tosin ole mikään maailmanloppu, koska aion pitää pöydällä joka tapausessa pitsiliinaa.

Minulla olisi ollut myös parafiini- ja pellavansiemenöljyä, ja hetken aprikoin, josko öljyäisin pöydän pinnan. Parafiiniöljy ei kuitenkaan imeydy puuhun kunnolla, minkä takia pöydällä ei voisi oikein pitää liinoja eikä iltalukemiskirjoja. Pellavansiemenöljy sen sijaan haisee aika pahalta, ja en halua nuuhkia härskiintyneen öljyn tuoksua nukkuessani. Puuvaha olisi ollut kaikkein paras vaihtoehto, mutta en viitsinyt lähteä enää rautakauppaan, varsinkin kun kaapista löytyi jo purkillinen petsilakkaa. Haen sitten ensi viikolla rautakaupasta vielä vahaa petsin päälle, jottei petsin väri tartu liinoihin.

Jos meillä on joskus isompi olkkari, pöytä päätynee sinne. Se olisi aivan täydellinen esimerkiksi kukkapöytänä. Nyt sille ei ole kuitenkaan paikkaa olkkarissa, joten se saa palvella yöpöytänä. Se sopii sitä paitsi hyvin yhteen makuuhuoneen tiikkisen liinavaatekaapin kanssa.

Näytän lisää kuvia, kunhan pöytä on valmis ja omalla paikallaan!

Pyykinpesukoneen puhdistus

Saimme pääsiäisen alla appivanhemmilta pesutornin, joka oli jäänyt ylimääräiseksi heidän uuden asuntonsa edelliseltä asukkaalta. Pesukone oli sinänsä ihan toimiva mutta aika vanha (seuraava sähkölasku näyttää, millainen energiasyöppö se on). Edellinen omistaja ei ollut myöskään puhdistanut konettaan asiaankuuluvasti, joten ensimmäinen neljänkympin pyykki haisi todella pahalta pesun jälkeen. Näytti ja tuntui, etteivät vaatteet olleet puhdistuneet lainkaan. Onneksi koneen sai kuitenkin puhdistettua, ja nyt pyykkikin on puhdasta ja raikasta.

Moni käyttää nykyään varsin vahvoja pyykinpesuaineita ja annostelee pesuainetta myös liikaa (Suomessa pesukoneet käyttävät pehmeää vettä, joten ruokalusikallinen riittää täyteen koneelliseen mainiosti). Siksi pesukoneeseen jää helposti pesuainejäämiä. Varsinkin joidenkin pesuaineiden sisältämä zeoliitti sakkautuu helposti koneen sisäosiin. Lisäksi koneeseen jää kalkkisaostumia vedestä. Pesukone kannattaakin puhdistaa sitruunahapolla muutaman kerran vuodessa, jotta pesutulos pysyy hyvänä ja pyykkikoneen käyttöikä pitenee. Sitruunahappo (E330) tehoaa saostumiin ja jäämiin takuuvarmasti, ja lisäksi se on ekologista.

Sitruunahappoa myydään varmaan kaikissa apteekeissa 100 gramman pusseissa. Hinta on kahden euron luokkaa, joten kallistakaan happo ei ole.

Pesukone puhdistetaan sitruunahapolla näin:

1. Annostele 100 g sitruunahappoa pesuainelokeroon ja pese kone kuumimmassa mahdollisessa lämpötilassa valkopyykkiohjelmalla tai pisimmällä pesuohjelmalla. Älä valitse esipesua.

2. Pese kone uudelleen kuumassa lämpötilassa (ei ole pakko valita enää sitä kaikkein kuuminta), ja käytä tällä kertaa zeoliititonta pyykinpesuainetta. Konetta ei tarvitse pyörittää tyhjänä, vaan voit pestä samalla esimerkiksi siivousrättejä.

3. Puhdista tarvittaessa vielä pesuainelokero ja luukun kumikaulus vaikkapa Fairy-liuoksella ja tiskiharjalla, ja pyyhi myös pölyt koneen ulkopinnoilta.

Kone pysyy pidempään puhtaana, jos ei pese pelkästään 40 asteen ohjelmilla vaan muistaa valita välillä kuumempiakin lämpötiloja. Minä esimerkiksi pesen pyyhkeet ja lakanat joskus jopa 80 asteessa ja aina vähintään 60 asteessa - puuvilla kestää hyvin koviakin lämpötiloja. Vanhat ja jo vähän pinttyneet keittiöpyyhkeet sekä siivousrätit pyöritän 95 asteessa.

Myös pesuaineen koostumus ja annostelu vaikuttaa siihen, miten hyvin kone pysyy puhtaana. Kirjoitan pesuaineista myöhemmin oman postauksensa, mutta nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että kannattaa välttää zeoliittia, jos haluaa ajatella ympäristöä ja pidentää pesukoneen ja vaatteiden elinikää. Zeoliittia sisältäviä pesuaineita kannattaa välttää myös silloin, jos kärsii allergioista tai kuivasta ja kutisevasta ihosta.

P. S. Sitruunahapolla voi puhdistaa myös astianpesukoneen! Annostele pesuainelokeroon jauhetta pari ruokalusikallista, ja valitse mahdollisimman kuuma pesuohjelma. Katkaise ohjelma ennen kuivausvaiheen alkamista, jotta sitruunahapon irroittamat saostumat eivät kiinnity koneen pinnoille uudelleen. Huuhtele kone samalla pesuohjelmalla ja fosfaattipitoisella konetiskiaineella.

Lival-löytöjä

Kävinpä sitten tänään Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa, kun en eilen päässyt. Ja tosiaankin kannatti käydä: löysin kaksi Livalin valaisinta, jollaisia olen etsinyt jo kauan! Meillä on Block-valaisinta lukuun ottamatta kaikki pöytävalaisimet Ikean viiden euron Grönö-valaisimia, ja vaikka ne ovat hintaansa nähden ihan kivoja, niissä ei ole oikein särmää ja olen vähän kyllästynyt niihin. (Huomasin muuten valaisimen nimeä googlatessani, että Grönöjä ei enää valmisteta! Saa nähdä, nouseeko niiden hinta Huuto.netissä ja muualla lähivuosina.)

Ensinnäkin löysin olohuoneen lukuvalaisimeksi valkoisen retro-Livalin kolmella eurolla:

Valaisin oli aika rähjäisessä kunnossa, mutta puhdistin sen nahkealla mikrokuituliinalla ja hankausaineella, ja nyt se näyttää oikein kelvolliselta. Se päätyi ainakin toistaiseksi sohvan viereen jakkaralle Granit-kupposen ja rahapuun kamuksi. Valaisin on mielestäni ihan supersymppis, jotenkin aivan ihana! Eikö lukunurkkaus näytäkin nyt ihanan kotoisalta?

Löysin toisenkin Livalin: vihreän napsulla kiinnitettävän kohdevalaisimen. Valaisin taitaa olla uudempaa tuotantoa, varmaan jostain 90-luvulta, veikkaisin. Se sopii hyvin miehen maalauspisteelle työvalaisimeksi, koska sitä on helppoa siirtää ja siihen saa kirkkaan valon.

Kohdevalaisin maksoi seitsemän euroa eli yli kaksi kertaa enemmän kuin kaverinsa. Voikohan olla, että hinnoittelija ei tiennyt, että tuo vanhempikin on Livalin valaisin? Kohdevalaisimessa nimittäin lukee valaisimen merkki mutta pöytävalaisimessa ei. No, minulla oli hyvää tuuria matkassa, kun sain toisen pilkkahintaan!

Tuosta kohdevalaisimesta tuli muuten mieleeni, että minulla oli joskus tuollainen samantapainen nipsulla kiinnitettävä kohdevalaisin lukuvalona sängyn vieressä. Kerran halusin lukea vielä myöhään illalla, vaikka vanhempani olivat kieltäneet. Peitin valaisimen jollain vaatteella, jotta vanhempani eivät näkisi valoa. Hetken kuluttua vaate syttyi palamaan! Mitään isompia vahinkoja ei tullut, mutta sainpahan opetuksen.

Nyt kun valaisimista on puhe, kysäisen muuten, tietääkö joku mitään näistä lampunjaloista, jotka löysin pääsiäisen alla Itäkeskuksen kierrätyskeskuksesta (niitä oli siellä aika monta, liekö joku firma tyhjentänyt varastonsa)?

Valkoisen jalan pohjassa lukee Sjömarkens Amatur ab ja violetin pohjassa taas Artilux. Ne näyttävät kuitenkin aivan samanlaisilta. Molempien valmistusmaa on myös Ruotsi. Kivoja jalkoja nuo ovat mielestäni, vaikka eivät arvokkaita olisikaan, ja ne sopivat hyvin pallokynttiläkokoelman viereen!

Valaisinten lisäksi löysin Kyläsaaresta korin, johon panin painot ja kahvakuulan, jotka ovat tähän asti pyörineet olohuoneen nurkassa ihan ilman mitään säilytysasiaa:

Hyviä löytöjä jälleen! Täytyy sanoa, että kirppiksillä kiertely on kyllä mukavaa, vaikka se vaatii aika paljon aikaa ja usein joutuu lähtemään tyhjin käsin kotiin. Kivaa, kun kirppareilla käymiseen on ollut tänä keväänä aiempaa enemmän aikaa, kun ei ole ollut hirveästi erilaisia sivutöitä päivätyön ohella.

Punaista muovia

Olin suunnitellut lähteväni eilen etätyöpäivän jälkeen Kyläsaaren kierrätyskeskukseen. Käväisin kuitenkin ensin lähi-Emmauksellamme Mäkelänkadulla. Lopulta en enää ehtinyt Kyläsaareen, koska Helsinkiin tuli maailmanlopun rae- ja räntäsade enkä pidä itseäni ihan niin sissinä, että lähtisin kävelemään sellaisessa sateessa Kumpulan läpi. Tein kuitenkin muutamia ihania löytöjä Emmaukseltakin, joten ihan kamalasti sade ei edes harmittanut.

Reissun paras löytö olivat tämä Erik Koldin kukkapurkit (yhteensä 12 euroa). Aika hintavat ne kieltämättä olivat, mutta eivät kuitenkaan niin kalliit, että olisin jättänyt ne hyllyyn. Purkit myytiin sisäkkäin, ja huomasin vasta kotona, että pienemmän kannessa on pieni halkeama (näkyy kuvassa vasemmalla). Sekään ei kuitenkaan haittaa, koska käyttöön nämä purkit tulevat. Ja isompi on ihan ehjä ja oikeastaan naarmutonkin!

Sitten löysin tällaisen Plastexin kehikon (1,20 euroa). En ole aivan varma, mitä käyttötarkoitusta varten kehikko on alkujaan valmistettu - olisikohan se juomapulloteline? Oli miten oli, minä aion ripustaa siihen pieniä yrttiruukkuja kasvamaan.

Ja lopuksi löysin Sarviksen punaisia pieniä lautasia (80 senttiä kappaleelta). Ne ovat vähän naarmuisia, mutta sillä ei ole väliä, koska ne päätyvät kukkalautasiksi. Lautaset ovat muuten kaikki samanvärisiä, kuva jotenkin vääristää värejä. Sarvisten lisäksi ostin tuollaisen ihan tavallisen ison ruskean muovisen aluslautasen (40 senttiä). Ai niin - ja löysin muuten myös violettia kuusisäikeisen kalalangan paksuista virkkauslankaa sekä Sorsakosken veitsiä muutamien ruostuneiden tilalle!

Sisustussuunnitelmia

Mielessäni on parhaillaan niin paljon kaikenlaisia sisustussuunnitelmia ja -ideoita, että pääni meinaa poksahtaa! Ajattelin käyttää yhden viikon kesälomasta maalaus-, nikkarointi- ja sisustushommiin. Suunnitelmissa on ensinnäkin maalata yksi olohuoneen seinä jollain raikkaalla pastellivärillä. Nyt kaikki seinät ovat maalarinvalkoisia, ja värikkäistä huonekaluista ja tekstiileistä huolimatta tunnelma on mielestäni jotenkin kalsea. Lisäksi yhdessä seinässä on aika paljon kittausjälkiä ja muita kolhuja, joten se kaipaa maalausta joka tapauksessa. Ajattelin maalata seinän Tikkurilan sävyllä y371.

Toisekseen haluaisin parvekkeelle paljon lisää ripustuskoukkuja kukka- ja hyötykasviamppeleille tähän tapaan. Aionkin hommata meille poravasaran, porata parvekkeen kattoon kaksi reikää ja kiinnittää reikiin kaksi jykevää koukkua, joiden varaan kiinnitän rautatangon. Kun amppelit roikkuvat tangossa, niitä voi siirrellä valon ja mieltymysten mukaan.

Muutamia uusia pieniä huonekalujakin on ostoslistalla. Ensinnäkin käytävään pitäisi hankkia syvyyssuunnassa kapea, pieni lipasto, jonka laatikoihin voisi sulloa pipot ja hanskat ja kenkälankit. Ostaisin lipaston mieluiten käytettynä - etenkin 50- ja 60-luvuilla valmistetut ovat sopivan siroja makuuni. Ajattelin kierrellä kesälomalla Keski-Suomen kirppareita samalla kun käyn siellä sukuloimassa. Toivottavasti siltä reissulta löytyisi jokin nätti ja edullinen lipasto.

Meillä on makuuhuoneessa tätä nykyä Ikean lastulevyinen kiikkerä työpöytä, jonka ääressä minä ompelen ja saumuroin ja mies maalaa pienoismallejaan. Pöytä on melko pitkä, mutta silti sen ääressä on usein ahdasta. Haluaisinkin meille erilliset työpöydät omille seinustoilleen. Miehelle sopisi hyvin Ikean uuden PS-malliston kirjoituslipasto. Pienoismallit ja maalipurkit eivät pölyyntyisi, kun kannen saisi kiinni. (Parasta olisi tietenkin löytää vanha retrokirjoituslipasto, mutta en uskalla laskea sen varaan.) Minä haluaisin taas mieluiten jonkin vanhan siron kirjoituspöydän, tai sitten jonkin aivan yksinkertaisen ikealaisen (mutta mieluiten massiivipuisen), jos ei parempaa löydy.

Kuva: www.ikea.fi

Retropelti- ja muovipurnukkakokoelmani on kasvanut jo melko isoksi. Suurin osa purkeista on toistaiseksi mikron päällä, mutta siinä ne eivät pääse ollenkaan oikeuksiinsa vaan suurin osa on piilossa etummaisten takana. Ajattelinkin ostaa Ikeasta kaksi keltaista Botkyrka-seinähyllyä ja kiinnittää ne seinään pianon päälle. Purkit sopisivat siihen kuin nakutettu. Nyt pianon päällä on kapea taulu, jolle löytyisi varmasti uusi paikka jostain.

Kuva: www.ikea.fi

Eteisemme on varsinainen murheenkryyni. Sinne ei mahdu kaappia, koska se on niin kapea, joten varsinkin talvisin takit pursuilevat avonaulakossa ja kengät levittäytyvät käytävän puolelle. En ole keksinyt, miten ratkaisisin säilytysongelman, mutta todennäköisesti aion siivota kesällä vaatehuoneemme oikein perusteellisesti ja hommata sinne säilytyskoreja kengille. Silloin eteisessä tarvitsisi säilyttää vain kulloinkin käytössä olevia kenkiä. Lisäksi voisimme hankkia vähän nykyistä korkeamman kenkähyllyn (nyt meillä on vain sellainen söpö mutta pieni ritilähylly, joita myydään ihan perusmarketeissa).

Tarvitsisimme eteiseen myös uuden kenkämaton. Olen nähnyt monissa blogeissa pilven muotoon leikatuista eteismatoista. Ajattelin tehdä sellaisen, jos en löydä valmiina mitään nättiä.

Vielä muutamia pikkuideoita: 

Makuuhuoneen yhdellä seinällä on kolme Ikean tummaa Ribba-tauluhyllyä vierekkäin kiinni toisissaan. Ajattelin maalata ne mintunvihreäksi ja kiinnittää ne seinään uudelleen eri korkeuksille epäsymmetrisesti.

Haluaisin käytävän lattialle vielä yhden räsymaton niin, ettei lattia näkyisi juuri ollenkaan. Rakastan räsymattoja yli kaiken - mikään ei luo yhtä kotoisaa tunnelmaa! Äiti vinkkasi, että mökillä olisi ylimääräisiä räsymattoja, joten toivon, että löydän sieltä mieleiseni.

Ja sitten haluaisin tehdä meille himmelin! Ehkä kapeista pilleistä näin alkuunsa.

Pinttyneen kahvitahran poisto

Hyvää vappua kaikille! Meillä oli eilen kavereita kylässä, syötiin hyvin ja hengattiin. Tänään ajattelin pysyä visusti sisätiloissa enkä meinaa lähteä kaupungille, koska kärsin aivan hirveistä siitepölyoireista, kuten kai moni muukin tänä keväänä. Silmät ovat aivan turvoksissa ja nenänpielet rohtuneet jatkuvasta niistämisestä, ja tuntuu, ettei mikään lääke eikä hoitokeino helpota oloa. Onneksi tämä on kuitenkin tilapäistä ja helpottuu kesään mennessä.

Ostin pari kuukautta sitten Sokokselta Housen ja Polkka Jamin Huvila-yhteistyömalliston ihanan pöytäliinan. Pari viikkoa sitten siihen kaatui kupillinen kahvia. Pesin liinan samantien pesukoneessa ja olin varma, että tahra lähtee kyllä pesussa tuoreeltaan.

Tiistaina, kun rupesin silittämään liinaa vappuaaton illanistujaisia varten, huomasin, että tahra ei ole haalistunut juuri ollenkaan. Olisi siis ehdottomasti pitänyt esikäsitellä tahra jollain tahranpoistoaineella. Pelkkä pesukonepesu ei riittänytkään, vaikka laiskana niin uskoin.

Ehdin jo silittää tahran osittain kiinni liinaan, ja olin varma, ettei sitä saa pois liinasta enää millään. Koska Huvila-pöytäliina on ehdoton suosikkini ja koska pöytäliinat on loppuunmyyty lähes kaikista kaupoista, tein kai jonkinlaisen paniikkiratkaisun ja rynnistin Sokoselle ostamaan uuden samanlaisen.

Sokoksen-reissu ei olisi ollut kuitenkaan tarpeen. Lopulta sain nimittäin tahran poistettua kokonaan, vaikka se oli varmasti ehtinyt pinttyä kankaan kuituihin. Liotin liinaa yön yli vedessä, johon olin liottanut sappisaippuaa ja valkopyykille tarkoitettua Vanishia. Vanish-purkin kyljessä lukee, ettei tekstiiliä saisi liottaa enempää kuin kuusi tuntia, mutta pöytäliinalle ei tapahtunut mitään, vaikka liotin sitä kaksi kertaa kauemmin. Liotuksen jälkeen pesin liinan 80 asteessa valkopesuaineella, minkä jälkeen tahraa ei enää ollut. (Puuvillaisten tekstiilien pesuohjeessa suosituslämpötila on useimmiten muuten 60 astetta, mutta tarvittaessa puuvilla kestää kyllä jopa 90 asteen pesun.)

En tiedä, kumpi tahranpoistoaine lopulta haalisti kahvitahran, mutta noin yleensä vannon kyllä sappisaippuan nimeen. Etenkin palasaippuana sappisaippua on supertehokasta: olen saanut sillä pois muun muassa punaviiniläiskän matosta ja meikkivoidetahran merinovillaneuletakista. Nestemäinen sappisaippua ei ole jostain syystä yhtä hyvää.

Koska pöytäliinan pohjaväri oli valkoinen, lisäsin tällä kertaa liotusveteen myös valkopyykille tarkoitettua Vanishia.

Tässä vielä pähkinänkuoressa ohjeet pinttyneen kahvitahran poistoon (toiminee muihinkin tahroihin, esimerkiksi punaviiniin tai kissanoksennukseen):
1. Liota tekstiiliä vähintään kuusi tuntia vedessä, johon on liotettu reilusti sappisaippuaa. Älä säästele sappisaippuan määrässä - se ei ole kallista. Jos tahra ei lähde pelkällä sappisaippualla, lisää veteen valko- tai kirjopyykille tarkoitettua Vanish-jauhetta ja jatka liottamista vielä muutaman tunnin ajan.
2. Pese tekstiili niin kovassa lämpötilassa kuin materiaali sallii. Ei kannata katsoa pesulapun ohjelämpötilaa vaan vaikka googlata, kuinka korkeaa lämpötilaa mikäkin kuitu kestää.
3. Jos tekstiili on kokonaan valkoinen ja tahra ei muuten lähde, sen voi haalistaa auringonvalossa. Tekstiili kannattaa jättää aurinkoon useammaksi päiväksi.

Nyt minulla on sitten kaksi samanlaista pöytäliinaa. Ajattelin käyttää toista arkiliinana, jonka kulumista ja likaantumista ei tarvitse varoa. Toisen voi ottaa taas esiin aina keväisinä juhlapyhinä.