Sosiaali- ja terveysviraston alaisen Pakilan työkeskuksen kalustemyymälässä myydään Helsingin kaupungin toimitiloista poistettuja vanhoja toimisto- ja päiväkotikalusteita. Varasto oli täynnä Lundiaa ja vaikka mitä ihania pöytiä ja hyllyjä ja tuoleja - ja superedullisin hinnoin! Lähes kaikki näytti olevan puunväristä, mutta kestävästä massiivipuusta valmistetut kalusteet on helppo käsitellä tai maalata uudelleen, jos ei puunväristä satu pitämään. Artekia ja Billnäsiäkin oli valikoimissa, mutta niitä ei enää myydä yksityishenkilöille.
En ollut käynyt Pakilan työkeskuksessa aikaisemmin, mutta vastaisuudessa kyllä käyn katsomassa huonekaluja sieltä ennen kuin ostan mitään uutena. En ehtinyt tällä kertaa katsella huonekaluja kovinkaan kauan, koska ehdin paikalle viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa. Ehdin kuitenkin bongata ja ottaa kyytiin tällaisen symppiksen työpöydän (maksoi noin 60 euroa).
En ollut käynyt Pakilan työkeskuksessa aikaisemmin, mutta vastaisuudessa kyllä käyn katsomassa huonekaluja sieltä ennen kuin ostan mitään uutena. En ehtinyt tällä kertaa katsella huonekaluja kovinkaan kauan, koska ehdin paikalle viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa. Ehdin kuitenkin bongata ja ottaa kyytiin tällaisen symppiksen työpöydän (maksoi noin 60 euroa).
Pöytä on sata kertaa parempi kuin sen tilalla ennen ollut Ikean heiluva ja kolhiintunut tylsä lastulevypöytä. Tuo on jotenkin persoonallinen, ja sillä on tarina! Sen ääressä tuntee itsensä jotenkin tärkeäksi ja hyödylliseksi, vähän kuin tekisi oikeita töitä, vaikka oikeasti vain ompelee omaksi huvikseen.
Jos nykyinen väri ei joskus miellytä, pöydän voi maalata. Toistaiseksi väri on kuitenkin tuntunut juuri sopivalta. Puunväri toi makkariimmekin lisää kotoisuutta ja lämpöä - siellä kun oli aiemmin jotenkin niin valkoista (vaikka onhan tuolla tuo tiikkinen yöpöytä ja liinavaatekaappikin, mutta silti).
Pöytä on myös juuri sopivan leveä syvyyssuunnassa niin, että siinä mahtuu säilyttämään minun ompelukonettani ja saumuria sekä miehen maalaustarvikkeita. Vetolaatikot ovat syviä, ja ne imevät sisäänsä uskomattoman paljon tavaraa.
Jos nykyinen väri ei joskus miellytä, pöydän voi maalata. Toistaiseksi väri on kuitenkin tuntunut juuri sopivalta. Puunväri toi makkariimmekin lisää kotoisuutta ja lämpöä - siellä kun oli aiemmin jotenkin niin valkoista (vaikka onhan tuolla tuo tiikkinen yöpöytä ja liinavaatekaappikin, mutta silti).
Pöytä on myös juuri sopivan leveä syvyyssuunnassa niin, että siinä mahtuu säilyttämään minun ompelukonettani ja saumuria sekä miehen maalaustarvikkeita. Vetolaatikot ovat syviä, ja ne imevät sisäänsä uskomattoman paljon tavaraa.
Asiasta toiseen: Ensi viikolla saamme muuten lisää Lundiaa - tällä kertaa seinähyllyn (78 x 100 cm)! En tiedä vielä, tuleeko hylly eteiseen vai olohuoneeseen seinähyllyksi. Pitää miettiä ja mallailla. Lisää siitä ensi viikolla. Nyt pitää lopettaa, kun rupesi niin kovasti jännittämään tämäniltainen lätkäpeli - ajatukset eivät pysy enää kasassa. Peukut pystyyn! Suomi 1995!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti