Uutta kyökissä

Meille on hankittu osittain pakon edessä keittiöön kaikenlaista uutta kodinkonetta sun muuta. Ensinnäkin kahvinkeitin on vaihtunut. Vanhasta oli hajonnut tippalukko ja lämpölevy oli jo aivan ruskea, joten uudelle oli tarvetta. Olin haaveillut jo kauan Moccamasterista mutta tuskaillut sen suurehkoa kokoa ja kovaa hintaa. Onneksi en ehtinyt ostaa Mokkista, koska löysin Tikkakoskelta kirpputorilta 80-luvun lopun retro-Philipsin ihan uutta vastaavassa kunnossa 10 eurolla!

Kahvinkeitin on just sopivan passelin kokoinen, ja se keittää hyvää ja kuumaa kahvia. Lisäksi vesisäiliö on irrotettava, joten veden annostelu on ihanan helppoa. Irrotettavien osien takia keitin on myös helppo pitää puhtaana. Aamut alkavat nykyään paljon paremmissa tunnelmissa, kun raahautuu ensin väsyneenä keittiöön ja näkee sitten tuon kaunokaisen.

Selvitimme anopin kanssa, miltä ajalta keitin on mahdollisesti peräisin, ja löysimme keittimen Museoviraston tietokannasta. Se on siis museoitu! Ilmeisesti keitin on ollut aikanaan jollain tapaa edistyksellinen tai ominaisuuksiltaan muutoin dokumentoimisen arvoinen.

Toisekseen jouduimme ostamaan uuden mikron, kun seinältä pudonnut seinälautanen hajotti mikron luukun lasin niin, että se meni ihan säpäleiksi. Uudessa mikrossa on se hyvä puoli, että se on hieman pienempi kuin vanha, joten se mahtuu työtasolle sivuttain. Työtilaa tuli nyt enemmän - nyt myös tiskialtaan vieressä mahtuu vaikkapa pilkkomaan vihanneksia leikkuulaudan päällä.

Pieni muutos tuntuu käytännön kokkailussa heti: nyt kokkailu on paljon helpompaa! Keittiön käytännöllisyys onkin ollut etusijalla siinä, miten olemme esimerkiksi sijoitelleet kodinkoneet sun muut. Joudumme kokkailemaan ja leipomaan aika paljon, koska sekä minulla että miehellä on kaikenlaisia ruokarajoitteita, joiden takia ei voi juurikaan syödä ulkona tai muutenkaan syödä valmisruokia. (Mutta käytännöllisyyden lisäksi uusi mikro on kyllä myös nätimpi - vanhassa oli sellaista metallinväristä miehekästä ja liian fiiniä tyyliä, joka ei oikein ollut mieleeni. Muovia sen olla pitää! :D)

Mikron päälle mahtuu kaikenlaista rompetta, mikä on hyvä - kaikki tila pitää käyttää hyväksi, kun on tällainen retrokupposten ja purnukoiden keräilijä ;)

Innostuin nyt viikonloppuna virkkailemaan meille uusia tiskirättejä. Ennen käytimme mikrokuituisia liinoja, mutta ne eivät olleet kyllä mitenkään nättejä. Sain ispiraation Hupsistarallaa-blogista, ja muistin, että minullahan on yksi bambulangasta neulottu epäonnistunut huivi laatikon pohjalla. Purin sen, ja virkkasin meille heti samantien kolme uutta rättiä. Sininen ja punainen lanka ovat siitä huivista purettua bambuviskoosilankaa, ja keltainen on kirpparilta ostettua Finlan Muumi-puuvillalankaa. Virkkasin nuo ensimmäiset rätit aika yksinkertaisen mallisiksi - virkkasin pelkästään isoäidinneliötyylillä ja pylväillä. Seuraavissa räteissä ajattelin kokeilla jotain muita vähän vaikeampia kuvioita.

Ainakin tuo ensimmäiseksi käyttöön otettu punainen rätti on toiminut käytössä oikein passelisti - bambuviskoosilanka on yllättävän imukykyistä.

Hupsistarallaa-blogissa oli myös niin mainio idea rättien säilytykseen, että se oli pakko kopioida itsellekin. Sainpahan nyt käyttöön tuon viimeisenkin hyllyn päällä nököttäneen ison Riihinmäen keittiötölkin.

Ja sitten meillä on vielä uusi verhokin keittiössä. Löysin 80-luvun alun Vallilan verhot kirpputorilta Äänekoskelta viidellä eurolla. Toinen verho pääsi keittiön ikkunaan. Puuvilla on ihanan paksua, ja se ei päästä juurikaan valoa läpi, mikä on hyvä eteläikkunalla.

Toinen verho pääsee ehkä työpaikalle työhuoneen ikkunaan.

Lopuksi vielä kaksi kuvaa, jotka eivät liity suoranaisesti uusiin asioihin keittiössä, mutta jollain tapaa keittiöön kuitenkin: ruokaa mankuva kissa ja vastaleivottu piimärieska.

Maljakkokatsaus

Kirpsakka syystuuli tuntuu jo ajoittain tuolla ulkona, ja työtkin alkoivat kesälomien jälkeen. Pakko palata ajatuksissa kuitenkin vielä hetkeksi kesään ja lomalla tehtyihin kirppislöytöihin. Löysin Keski-Suomesta muutaman aika hienon retromaljakon, jotka pääsivät äidinäidiltä perittyjen riihimäkeläisten joukkoon.

Mummilta olen perinyt nuo kaksi vihreää Riihimäen lasin maljakkoa ja niiden välissä olevat kaksi punaista. Vasemmanpuoleinen vihreä ja punainen ovat molemmat Nanny Stillin Tiimalaseja. Oikeanpuoleiset ovat sen sijaan Tamara Aladinia.

Eturivin vasemmanpuoleisen tummanruskean kääntömaljakon löysin keväällä Kierrätyskeskuksesta. Sen sijaan matala kirkas kääntömaljakko ja oikeanpuoleinen haaleamman ruskea yksilö ovat tämän kesän kirppislöytöjä. Ruskea maksoi vaivaiset kaksi euroa, eikä siinä ole mitään säröjä eikä halkeamia!

Eikös olekin veikeä kolmikko! Kääntömaljakot ovat myös Tamara Aladinin suunnittelemia. Niiden nimi tulee siitä, että niitä voi käyttää kynttilänjalkoina, kun ne kääntää ylösalaisin. 

Tässä kuvassa keskimmäisenä takarivissä näkyvä punainen maljakko on myös Riihimäkeä ja Tamara Aladinin suunnittelema. Maksoin siitäkin kesällä jyväskyläläisellä kirpputorilla kaksi euroa. Hinnoittelijat eivät tainneet tietää myymiensä lasiesineiden todellista arvoa. Punaisessakaan ei ole vikoja, ja se sopii täydellisesti noiden toisten punaisten kaveriksi.

Oikealla näkyvä kapeavyötäröinen meripihkan värinen maljakko ei sen sijaan ole Riihimäkeä vaan Kumelaa. Se on Sirkku Kumela-Lehtosen suunnittelema, ja löysin sen Tikkakoskelta tienvarsikirpputorilta muistaakseni kahdeksan euron hintaan. Myyjäkään ei tiennyt maljakon suunnittelijasta mitään, mutta joku ystävällinen retroharrastaja Lumppulasta osasi vastata kyselyyni. Enpä ollut Kumelasta aiemmin kuullutkaan, mutta googlettelulla selvisi, että monet äitinikin kirppiksiltä löytämät vanhat lasiesineet ovat Kumelan tuotantoa.

Kumelan tehdaskin sijaitsi muuten kai Riihimäellä - en ole vielä saanut selville, onko Kumelalla ja Riihimäen lasilla jotain yhteistä tai ovatko ne olleet joskus samaa tehdasta. Pitää käydä lainaamassa vähän kirjoja kirjastosta ja tutustua tehtaan tuotantoon tarkemmin. Ihana maljakko joka tapauksessa!

Räsymattoja

Olin viime viikon Keski-Suomessa kesäloman vietossa ja sukuloimassa. Tein aika mahtavia kirppislöytöjä Nelostien varrella sijaitsevilta kirppiksiltä! Niistä kuitenkin myöhemmin lisää - ensin haluan esitellä uudet räsymattoni, jotka löysin mökiltä tarpeettomina. Nyt yksi sisustustavoite on saavutettu: kaikki mattomme ovat räsymattoja kynnysmattoa myöten.

Kaikki matot ovat äitini ja mummini yhdessä 70-luvulla kutomia, ja alkujaan niiden paikka on ollut äitini lapsuudenkodissa. Tykkään mattojen selkeistä väreistä ja leveistä raidoista.

Nyt kynnysmattokin sopii yhteen muiden eteisen mattojen kanssa.

Räsymattoja riitti parvekkeellekin. Betonilattia on viimeinkin kokonaan peitossa! Aiemmin parvekkeella ollut räiskyvänkeltainen räsymatto muutti puolestaan mökille. Se oli liian pitkä meidän parvekkeelle, mutta mökin pitkään eteiseen se sopii just passelisti.

Retroverhoja

Ihanaa, kun on kesä ja loma! Olen viettänyt aikaa lähinnä ulkona ja parvekkeella, nukkunut pitkään, syönyt paljon herkkuja ja nauttinut auringosta. Olen myös hieman sisustellut: viime viikolla löysin Uffin alepäiviltä kahdet retroverhot, jotka ripustin ikkunaan näin kesän kunniaksi.

Olohuoneeseen löysin Tampellan Piennar-kankaasta ommellut verhot neljän euron kappalehintaan.

Ei voi muuta sanoa kuin että verhot ovat aivan ihanat ja sopivat meidän olkkariin kyllä tosi hyvin! Fiilistelen niitä joka kerta kun näen ne. Niistä tulee mieleen lapsuuden kesät Viitasaaren-mökillämme. Löysin Piennar-verhoja itse asiassa kolme kappaletta ja ostin ne kaikki, mutta ripustin ikkunaan vain kaksi. Pitää vielä miettiä, mitä teen sille kolmannelle verholle. Onko ideoita? Mielelläni käyttäisin kankaan niin, ettei sitä tarvitsisi leikellä kovin pieniin osiin.

Tuossa kuvassa näkyy hyvin myös kaksi retrotäkkiä, jotka löysin niin ikään Uffilta. Kirkkaanpunaista (4 euroa) olen käyttänyt piknikeillä ja rannalla makuualustana, ja pinkki (2 euroa) on ollut sohvalla varapeittona. Nuo ovat ensimmäiset retrotäkkini!

Meinasi muuten iskeä pieni paniikki, kun pinkki täkki oli tartuttanut kuivaustelineessä väriä siihen kolmanteen Tampellan verhoon. Olin jo hetken varma, että verho pitää silputa tyynynpäällisiksi  tai pahimmassa tapauksessa heittää kokonaan menemään, mutta tälläkin kertaa luottotahranpoistoaineeni sappisaippua pelasti! Panin verhon vesiämpäriin likoamaan ja heitin sekaan sappisaippuan pariksi tunniksi. Liotin verhoa saippuavedessä yön yli ja pesin sen 60 asteessa, ja värjäytymät katosivat kokonaan. Hurraa! Olen kyllä sitä mieltä, että aivan jokaisen kannattaa pitää huolta siitä, että aina on sappisaippuaa kotona esim. tuollaisten tilanteiden varalta.

Makuuhuoneeseen löysin puolestaan tällaiset punasävyiset kukkaverhot kahden euron kappalehintaan. En tiedä niiden valmistajaa enkä suunnittelijaa, eivätkä ne myöskään taida olla ainakaan kokonaan luonnonkuitua toisin kuin puuvillaiset Tampellat (nuo ovat ehkä jotain villa-polyestersekoitetta), mutta silti tykkään niistä melkein yhtä paljon! Tuo iso ja selkeä kukkakuvio miellyttää silmääni. Pitsinen päiväpeitto sai tosin vaihtua lohenpunaisesta valkoiseksi, jotta makkarin värimaailma pysyy rauhallisena eikä muutu liian räikeäksi.

Helsingin Uffeista parhaita ovat mielestäni Fredan ja Ison Roobertinkadun Uffit. Niissä on ehdottomasti paras retrovaate- ja tekstiilivaluikoima. Täkit ja makkarin kukkaverhot löysin Iso-Robalta ja Tampellan verhot taas Fredalta.

Porasimme viikonloppuna muuten viimeinkin seinään nuo Lumppulasta ja kirpparilta ostamani Livalin lukulamput. Valaisevat aika hyvin! Ja niidenkin värit sopivat makkariin kuin nappi takkiin.

Alelöytöjä ja kirppisaarteita

Nytpäs teen pitkästä aikaa oikein rehellisen uusien tavaroiden esittelypostauksen, kun ei ole tullut kirppislöydöistäkään johonkin hetkeen kirjoitettua. Olen tehnyt aika kivoja löytöjä viime viikkojen aikana! Aleista olen ostanut muutamia kivoja ja tarpeellisia juttuja, ja lisäksi olen käynyt Jyväskylässä ja Lahdessa kirppiskierroksella.

Jyväskylän kirppareita ehdin kiertää työmatkani jälkeen pari tuntia, ja Lahdessa kävin viime lauantaina Onnibusilla kaverini kanssa. Emmepä juuri muuta tehneetkään kuin kierrelleet kirppiksillä. Launeessa Ajotiellä oli muuten aikamoinen kirpputorikeskittymä - jos Lahteen kirppareille mielitte, kannattaa mennä sinne.

Jyväskylästä löysin muun muassa kaksi punaista Chymos-purkkia 2,50 euron kappalehintaan. En ole niin halvalla nähnyt vielä missään ennen tuota! Olivat vielä aikalailla priimakunnossa, ei ruostetta eikä kulumaa. Löysin myös Riihimäen lasin maustepurkkeja, jotka ovat tuossa kuvassa oikealla (euron kappalehintaan), ja Granitin sillipurnukan. En edes pidä sillistä, mutta tuo oli pakko ottaa mukaan, kun se maksoi vain 50 senttiä.

Olen jo kauan metsästänyt noita tuotannosta poistuneita pieniä pallokynttilöitä. Olen usein joutunut pulittamaan pitkän pennin ja ostamaan kynttilänjalan kynttilän mukana, vaikka jalkoja olisi ollut jo tarpeeksi. Mutta nyt löysin niitä Lahdesta yhdeltä Launeen kirpputorilta kokonaisen laatikollisen! Ja vielä noita ihania vaaleansinisiä! Maksoin laatikollisesta muistaakseni noin kaksi euroa. (Nyt ei ole tosin taas tarpeeksi kynttilänjalkoja - kierre on valmis.)

Toinen mahtava löytö, jonka raahasin Lahdesta lähijunalla kotiin, oli tuo valkoinen pinnatuoli, jonka löysin Pelastusarmeijan kirppikseltä. Olen etsinyt pinnatuolia makuuhuoneeseen sen jälkeen kun meille tuli toinen työpöytä pari viikkoa sitten. Lahdesta löysin malliltaan täysin tuohon vanhaan sopivan viidellä (!) eurolla. Pinnatkaan eivät yhtään heilu, vaan tuoli on tosi tukeva. Kannatti kyllä tuohon hintaan raahata tuolia Vesijärvenkadulla pari kilometriä!

Nyt ompelunurkkaus on t ä y d e l l i n e n!

Tässä vielä muutamia Lahden-löytöjä:

Kermanvärinen Livalin lamppu, jonka kiinnitän sängyn yläpuolelle punaisen kaveriksi, jotta molemmilla nukkujilla on omat yövalot. Maksoin lampusta vitosen, mikä ei ole mielestäni mitenkään liikaa.

Ja tuollainen ruskea kananmunansäilytysteline! Löysin yhden tuollaisen Jyväskylästä (oiskohan maksanut kolme euroa) ja toisen aivan samanlaisen Lahdesta (50 senttiä). Nyt pääsee niistä pahvikennoista kokonaan eroon, kun koko kennollinen mahtuu noihin muovirasioihin.

On muuten vähän hassua, että pitää jääkaappiakin sisustaa retroesineillä, vaikka ne ovat siellä oven takana piilossa. Mutta toisaalta puolustukseksi on pakko sanoa, että joka kerta kun avaa jääkaapin oven ja näkee nuo kananmunaboksit, tulee jotenkin hyvälle mielelle. Olen itse asiassa jopa keittänyt ja paistanut kananmunia useammin kuin aikaisemmin.

Ja sitten löysin meille vielä Sarviksen valkoiset mukit hammasmukeiksi (30 senttiä kappaleelta). Kolmas muki on kissan, jonka hampaat pitää harjata joka ilta.

En stailannut tuota kylppärikuvaa mitenkään, joten kuvassa näkyy nyt myös kloriittipulloja, ryppyisiä pyyhkeitä ja kissanhiekkasäkki. Mutta sitähän se arki onkin, mitäpä tuota kaunistelemaan.

Vielä loput Lahden-löydöt:

Enpä ole aiemmin esitellyt vaatteita enkä kenkiä tässä blogissa. Lauantaiset ostokset sopivat tosin nyt niin hyvin retrohenkeen, että pakko hehkuttaa niitäkin. Löysin Kontista aivan ihanan Finnwearin käyttämättömän näköisen kesämekon, jossa on tuollainen nyöri vyötäröllä (4,50 euroa)! Miinusta mekko saa hieman siitä, että se ei ole kokonaan puuvillaa vaan osittain polyesteria. Toisaalta malli on aika väljä, joten eipä kangas pahasti hiosta.

Esim. 70-luvun retromekot on usein muutoin aivan ihania, mutta ne ovat lähes aina tekokuitua, ja olen tottunut käyttämään vain luonnonkuituja. Marimekon retromekot ovat onneksi lähes aina jämäkkää puuvillaa. Pitääkin joskus esitellä täällä retro-Marimekko-kokoelmani, joka on ahkerassa käytössä. Varsinkin 80-luvun puuvillamekot ovat riittävän siistejä toimistolle mutta silti sopivan retroja ja ilmeikkäitä.

Ja sitten löysin tuollaiset ihanat Meksikossa valmistetut nahkaiset tanhukengät! Täydelliset; istuvat kuin hansikas!

Ja sitten lopuksi muutamia alelöytöjä:

Finlaysonilla oli vihreää Taimi-vahakangasta tarjouksessa, ja ostin sitä muutaman metrin ruokapöydälle, kun vanha Siirtolapuutarha-kangas päätyi työpöydän suojaksi. Epäilin aluksi hieman tuota vihreän sävyä, mutta se sopiikin aika hyvin ryijyn ja vaaleanpunaisen räsymaton kanssa yhteen. Ja kaiken lisäksi meillä on parvekkeella tyynyjä ja istuintyynyjä, jotka ovat myös Taimi-kuosia.

Iittalan nettikaupan alesta löysin puolestaan nuo vaaleanvihreät Nappula-kynttilänjalat pari vuotta sitten ostetun mustan Nappulan ja kierrätyskeskuksesta löytyneen valkoisen Pinon kaveriksi. Tarkoituksenani oli ostaa vain tuo pidempi, mutta tilauksen tehtyäni huomasin, että olin vahingossa tilannut pienemmän. Päätin sitten tilata myös sen pidemmän, kun postikulujakaan ei ollut. Nyt kynttilänjalkakokoelma näyttää valmiilta ja just kivan rönsyilevältä!

Makuuhuoneen rumsteerausta

Ostimme jokunen viikko sitten Itäkeskuksen kierrätyskeskuksesta parillakympillä rulopöydän miehelle pienoismallien maalauspöydäksi. Rulopöytä sopii maalauspöydäksi täydellisesti, koska kannen alla pienet maalipurkit sun muut eivät kerää pölyä ja maaliroiskeetkin saa piiloon. Pöytä ei miellytä silmääni mitenkään erityisen paljon: muoto on kiva, mutta pöytä on lastulevyä ja kannen mdf-levyn puunsävy on jotenkin keinotekoisen näköinen. Hyvä ostos se kuitenkin oli hintaansa nähden.

Päädyimme muuttamaan makuuhuoneen huonekalujen järjestystä, koska huoneeseen piti saada mahtumaan toinenkin työpöytä. Sänky siirtyi toiselle oviseinustalle niin, että pitkälle seinustalle mahtui molempien työpöydät riviin. Pöydät näyttävät mielestäni ihan kivalta yhdessä, ja järjestys toimii hyvin. Ihanaa, kun mulla on nyt ihan oma ompelupöytä!

Pöytien erilaiset puunsävyt alkoivat häiritä vähän, joten panin Siirtolapuutarha-vahakangasliinan omalle pöydälleni tuomaan vähän värikkyyttä ja elävyyttä. Liina on hyvä siksikin, että ompelukone ja saumuri pysyvät paremmin paikoillaan ommellessa. Ruokapöydän vahakangasliinaksi Siirtolapuutarhan tilalle löysin harmaata Taimi-vahakangasta Finlaysonin nettikaupan alesta.

Onhan tämä makkarimme nyt aika ahdas, mutta toisaalta pienessä 45 neliömetrin kaksiossa pitää ottaa jokainen neliö käyttöön. Pelkästään nukkumiseen tarkoitetusta makuuhuoneesta voi haaveilla sitten seuraavissa isommissa asunnoissa, jos sellaiseen tulee joskus tarve muuttaa.

Tuolin päälle on levitetty muuten uusin ompelukseni: pitkä mekko Maija Isolan 1970-vuoden Jenkka-kankaasta. Teen mekon itselleni ystäväni syntymäpäiviä varten - hän toivoi, että juhlavieraat pukeutuisivat 60- tai 70-luvun vintagevaatteisiin. Vaikka pidän sisustuksessa 70-luvun tyylistä, pukeudun yleensä enemmän 80-lukua henkiviin mekkoihin ja hameisiin. Luulen, että tuosta mekosta tulee kuitenkin sellainen, jota käytän ihan arkenakin, koska saan tehdä sen juuri omannäköisekseni.

Tuolta rulopöytä näyttää sisältä. Sinne mahtuu kyllä paljon tavaraa! (Kissa onnistui muuten tunkemaan melkein kaikkiin kuviin :D.)

Löysin Jyväskylästä kirpparilta 50 sentillä Sarviksen punaisen ruokailuvälineidenkuivatustelineen, jonka otin käyttöön virkkuukoukkujen ja puikkojn säilytystelineenä. Toimii! (Toisella kirpparilla samainen teline olisi maksanut viisi euroa. Onneksi en ostanut, koska seuraavasta paikasta löysin saman kymmenen kertaa halvemmalla.)

Liinavaatekaapin päällä on Lumppulasta huutamani Livalin punainen seinävalaisin ja Ariksen vähän isompi valkoinen seinävalaisin. Aris kiinnitetään työpöytäni yläpuolelle työvalaisimeksi ja Lival taas lukulampuksi sängyn yläpuolelle, kunhan kaverini palauttaa poran lainasta. Yöpöydällä oleva Block ei oikein riitä lukuvaloksi - toisaalta, kuka nyt uuninlampun valossa lukisikaan.

Parvekkeella

Oikein ihanaa mittumaaria kaikille! Mulla on nyt pahimmat työsumat takana, ja aikaa jää myös blogin päivittämiselle. Loma tosin siintää vasta kuukauden päässä, mutta ainakin illat ja viikonloput ovat vapaita, mikä ei ole ollut mitenkään itsestään selvää viime aikoina.

Mielessä on paljon päivitysaiheita: aion kirjoittaa ainakin Jyväskylän-kirppislöydöistäni, makuuhuoneen rumsteerauksesta ja kesän virkkaussuunnitelmista. Nyt, näin juhannuksen kunniaksi, laitan teille kuvia parvekkeestamme, josta sain napattua kuvia, kun aurinko tuli hetkeksi esiin pilvien takaa. Parvekkeella vihertää jo aika tavalla! Tomaatitkin rupesivat kukkimaan viimeinkin tällä viikolla.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy muuten uusi screenkankaasta tehty rullaverho, jonka ostin kesäkuun alussa Hobby Hallista pellavaverhojen tilalle aurinkosuojaksi helteisiä päiviä varten.

Taidankin mennä nyt keittämään uusia perunoita ja syömään niitä sitten tuonne parvekkeelle. Palaamisiin!