Retroverhoja

Ihanaa, kun on kesä ja loma! Olen viettänyt aikaa lähinnä ulkona ja parvekkeella, nukkunut pitkään, syönyt paljon herkkuja ja nauttinut auringosta. Olen myös hieman sisustellut: viime viikolla löysin Uffin alepäiviltä kahdet retroverhot, jotka ripustin ikkunaan näin kesän kunniaksi.

Olohuoneeseen löysin Tampellan Piennar-kankaasta ommellut verhot neljän euron kappalehintaan.

Ei voi muuta sanoa kuin että verhot ovat aivan ihanat ja sopivat meidän olkkariin kyllä tosi hyvin! Fiilistelen niitä joka kerta kun näen ne. Niistä tulee mieleen lapsuuden kesät Viitasaaren-mökillämme. Löysin Piennar-verhoja itse asiassa kolme kappaletta ja ostin ne kaikki, mutta ripustin ikkunaan vain kaksi. Pitää vielä miettiä, mitä teen sille kolmannelle verholle. Onko ideoita? Mielelläni käyttäisin kankaan niin, ettei sitä tarvitsisi leikellä kovin pieniin osiin.

Tuossa kuvassa näkyy hyvin myös kaksi retrotäkkiä, jotka löysin niin ikään Uffilta. Kirkkaanpunaista (4 euroa) olen käyttänyt piknikeillä ja rannalla makuualustana, ja pinkki (2 euroa) on ollut sohvalla varapeittona. Nuo ovat ensimmäiset retrotäkkini!

Meinasi muuten iskeä pieni paniikki, kun pinkki täkki oli tartuttanut kuivaustelineessä väriä siihen kolmanteen Tampellan verhoon. Olin jo hetken varma, että verho pitää silputa tyynynpäällisiksi  tai pahimmassa tapauksessa heittää kokonaan menemään, mutta tälläkin kertaa luottotahranpoistoaineeni sappisaippua pelasti! Panin verhon vesiämpäriin likoamaan ja heitin sekaan sappisaippuan pariksi tunniksi. Liotin verhoa saippuavedessä yön yli ja pesin sen 60 asteessa, ja värjäytymät katosivat kokonaan. Hurraa! Olen kyllä sitä mieltä, että aivan jokaisen kannattaa pitää huolta siitä, että aina on sappisaippuaa kotona esim. tuollaisten tilanteiden varalta.

Makuuhuoneeseen löysin puolestaan tällaiset punasävyiset kukkaverhot kahden euron kappalehintaan. En tiedä niiden valmistajaa enkä suunnittelijaa, eivätkä ne myöskään taida olla ainakaan kokonaan luonnonkuitua toisin kuin puuvillaiset Tampellat (nuo ovat ehkä jotain villa-polyestersekoitetta), mutta silti tykkään niistä melkein yhtä paljon! Tuo iso ja selkeä kukkakuvio miellyttää silmääni. Pitsinen päiväpeitto sai tosin vaihtua lohenpunaisesta valkoiseksi, jotta makkarin värimaailma pysyy rauhallisena eikä muutu liian räikeäksi.

Helsingin Uffeista parhaita ovat mielestäni Fredan ja Ison Roobertinkadun Uffit. Niissä on ehdottomasti paras retrovaate- ja tekstiilivaluikoima. Täkit ja makkarin kukkaverhot löysin Iso-Robalta ja Tampellan verhot taas Fredalta.

Porasimme viikonloppuna muuten viimeinkin seinään nuo Lumppulasta ja kirpparilta ostamani Livalin lukulamput. Valaisevat aika hyvin! Ja niidenkin värit sopivat makkariin kuin nappi takkiin.

Pinttyneen kahvitahran poisto

Hyvää vappua kaikille! Meillä oli eilen kavereita kylässä, syötiin hyvin ja hengattiin. Tänään ajattelin pysyä visusti sisätiloissa enkä meinaa lähteä kaupungille, koska kärsin aivan hirveistä siitepölyoireista, kuten kai moni muukin tänä keväänä. Silmät ovat aivan turvoksissa ja nenänpielet rohtuneet jatkuvasta niistämisestä, ja tuntuu, ettei mikään lääke eikä hoitokeino helpota oloa. Onneksi tämä on kuitenkin tilapäistä ja helpottuu kesään mennessä.

Ostin pari kuukautta sitten Sokokselta Housen ja Polkka Jamin Huvila-yhteistyömalliston ihanan pöytäliinan. Pari viikkoa sitten siihen kaatui kupillinen kahvia. Pesin liinan samantien pesukoneessa ja olin varma, että tahra lähtee kyllä pesussa tuoreeltaan.

Tiistaina, kun rupesin silittämään liinaa vappuaaton illanistujaisia varten, huomasin, että tahra ei ole haalistunut juuri ollenkaan. Olisi siis ehdottomasti pitänyt esikäsitellä tahra jollain tahranpoistoaineella. Pelkkä pesukonepesu ei riittänytkään, vaikka laiskana niin uskoin.

Ehdin jo silittää tahran osittain kiinni liinaan, ja olin varma, ettei sitä saa pois liinasta enää millään. Koska Huvila-pöytäliina on ehdoton suosikkini ja koska pöytäliinat on loppuunmyyty lähes kaikista kaupoista, tein kai jonkinlaisen paniikkiratkaisun ja rynnistin Sokoselle ostamaan uuden samanlaisen.

Sokoksen-reissu ei olisi ollut kuitenkaan tarpeen. Lopulta sain nimittäin tahran poistettua kokonaan, vaikka se oli varmasti ehtinyt pinttyä kankaan kuituihin. Liotin liinaa yön yli vedessä, johon olin liottanut sappisaippuaa ja valkopyykille tarkoitettua Vanishia. Vanish-purkin kyljessä lukee, ettei tekstiiliä saisi liottaa enempää kuin kuusi tuntia, mutta pöytäliinalle ei tapahtunut mitään, vaikka liotin sitä kaksi kertaa kauemmin. Liotuksen jälkeen pesin liinan 80 asteessa valkopesuaineella, minkä jälkeen tahraa ei enää ollut. (Puuvillaisten tekstiilien pesuohjeessa suosituslämpötila on useimmiten muuten 60 astetta, mutta tarvittaessa puuvilla kestää kyllä jopa 90 asteen pesun.)

En tiedä, kumpi tahranpoistoaine lopulta haalisti kahvitahran, mutta noin yleensä vannon kyllä sappisaippuan nimeen. Etenkin palasaippuana sappisaippua on supertehokasta: olen saanut sillä pois muun muassa punaviiniläiskän matosta ja meikkivoidetahran merinovillaneuletakista. Nestemäinen sappisaippua ei ole jostain syystä yhtä hyvää.

Koska pöytäliinan pohjaväri oli valkoinen, lisäsin tällä kertaa liotusveteen myös valkopyykille tarkoitettua Vanishia.

Tässä vielä pähkinänkuoressa ohjeet pinttyneen kahvitahran poistoon (toiminee muihinkin tahroihin, esimerkiksi punaviiniin tai kissanoksennukseen):
1. Liota tekstiiliä vähintään kuusi tuntia vedessä, johon on liotettu reilusti sappisaippuaa. Älä säästele sappisaippuan määrässä - se ei ole kallista. Jos tahra ei lähde pelkällä sappisaippualla, lisää veteen valko- tai kirjopyykille tarkoitettua Vanish-jauhetta ja jatka liottamista vielä muutaman tunnin ajan.
2. Pese tekstiili niin kovassa lämpötilassa kuin materiaali sallii. Ei kannata katsoa pesulapun ohjelämpötilaa vaan vaikka googlata, kuinka korkeaa lämpötilaa mikäkin kuitu kestää.
3. Jos tekstiili on kokonaan valkoinen ja tahra ei muuten lähde, sen voi haalistaa auringonvalossa. Tekstiili kannattaa jättää aurinkoon useammaksi päiväksi.

Nyt minulla on sitten kaksi samanlaista pöytäliinaa. Ajattelin käyttää toista arkiliinana, jonka kulumista ja likaantumista ei tarvitse varoa. Toisen voi ottaa taas esiin aina keväisinä juhlapyhinä.