Uutta kyökissä

Meille on hankittu osittain pakon edessä keittiöön kaikenlaista uutta kodinkonetta sun muuta. Ensinnäkin kahvinkeitin on vaihtunut. Vanhasta oli hajonnut tippalukko ja lämpölevy oli jo aivan ruskea, joten uudelle oli tarvetta. Olin haaveillut jo kauan Moccamasterista mutta tuskaillut sen suurehkoa kokoa ja kovaa hintaa. Onneksi en ehtinyt ostaa Mokkista, koska löysin Tikkakoskelta kirpputorilta 80-luvun lopun retro-Philipsin ihan uutta vastaavassa kunnossa 10 eurolla!

Kahvinkeitin on just sopivan passelin kokoinen, ja se keittää hyvää ja kuumaa kahvia. Lisäksi vesisäiliö on irrotettava, joten veden annostelu on ihanan helppoa. Irrotettavien osien takia keitin on myös helppo pitää puhtaana. Aamut alkavat nykyään paljon paremmissa tunnelmissa, kun raahautuu ensin väsyneenä keittiöön ja näkee sitten tuon kaunokaisen.

Selvitimme anopin kanssa, miltä ajalta keitin on mahdollisesti peräisin, ja löysimme keittimen Museoviraston tietokannasta. Se on siis museoitu! Ilmeisesti keitin on ollut aikanaan jollain tapaa edistyksellinen tai ominaisuuksiltaan muutoin dokumentoimisen arvoinen.

Toisekseen jouduimme ostamaan uuden mikron, kun seinältä pudonnut seinälautanen hajotti mikron luukun lasin niin, että se meni ihan säpäleiksi. Uudessa mikrossa on se hyvä puoli, että se on hieman pienempi kuin vanha, joten se mahtuu työtasolle sivuttain. Työtilaa tuli nyt enemmän - nyt myös tiskialtaan vieressä mahtuu vaikkapa pilkkomaan vihanneksia leikkuulaudan päällä.

Pieni muutos tuntuu käytännön kokkailussa heti: nyt kokkailu on paljon helpompaa! Keittiön käytännöllisyys onkin ollut etusijalla siinä, miten olemme esimerkiksi sijoitelleet kodinkoneet sun muut. Joudumme kokkailemaan ja leipomaan aika paljon, koska sekä minulla että miehellä on kaikenlaisia ruokarajoitteita, joiden takia ei voi juurikaan syödä ulkona tai muutenkaan syödä valmisruokia. (Mutta käytännöllisyyden lisäksi uusi mikro on kyllä myös nätimpi - vanhassa oli sellaista metallinväristä miehekästä ja liian fiiniä tyyliä, joka ei oikein ollut mieleeni. Muovia sen olla pitää! :D)

Mikron päälle mahtuu kaikenlaista rompetta, mikä on hyvä - kaikki tila pitää käyttää hyväksi, kun on tällainen retrokupposten ja purnukoiden keräilijä ;)

Innostuin nyt viikonloppuna virkkailemaan meille uusia tiskirättejä. Ennen käytimme mikrokuituisia liinoja, mutta ne eivät olleet kyllä mitenkään nättejä. Sain ispiraation Hupsistarallaa-blogista, ja muistin, että minullahan on yksi bambulangasta neulottu epäonnistunut huivi laatikon pohjalla. Purin sen, ja virkkasin meille heti samantien kolme uutta rättiä. Sininen ja punainen lanka ovat siitä huivista purettua bambuviskoosilankaa, ja keltainen on kirpparilta ostettua Finlan Muumi-puuvillalankaa. Virkkasin nuo ensimmäiset rätit aika yksinkertaisen mallisiksi - virkkasin pelkästään isoäidinneliötyylillä ja pylväillä. Seuraavissa räteissä ajattelin kokeilla jotain muita vähän vaikeampia kuvioita.

Ainakin tuo ensimmäiseksi käyttöön otettu punainen rätti on toiminut käytössä oikein passelisti - bambuviskoosilanka on yllättävän imukykyistä.

Hupsistarallaa-blogissa oli myös niin mainio idea rättien säilytykseen, että se oli pakko kopioida itsellekin. Sainpahan nyt käyttöön tuon viimeisenkin hyllyn päällä nököttäneen ison Riihinmäen keittiötölkin.

Ja sitten meillä on vielä uusi verhokin keittiössä. Löysin 80-luvun alun Vallilan verhot kirpputorilta Äänekoskelta viidellä eurolla. Toinen verho pääsi keittiön ikkunaan. Puuvilla on ihanan paksua, ja se ei päästä juurikaan valoa läpi, mikä on hyvä eteläikkunalla.

Toinen verho pääsee ehkä työpaikalle työhuoneen ikkunaan.

Lopuksi vielä kaksi kuvaa, jotka eivät liity suoranaisesti uusiin asioihin keittiössä, mutta jollain tapaa keittiöön kuitenkin: ruokaa mankuva kissa ja vastaleivottu piimärieska.

Alu

Löysin perjantaina Kierrätyskeskuksesta tällaisen Alu-kahvipannun. Pähkäilin pitkään, mikähän pannun merkki mahtaa olla, koska pohjan tekstit olivat osittain kuluneet. Googlasin pitkään erilaisilla valu-, retro- ja pannu-sanojen yhdistelmillä, kunnes minulle valkeni, että pannun merkki näkyykin pohjassa vielä kokonaan. Aluhan se on! Ja sitten muistin, että meillähän on mökilläkin jotain Alu-merkkisiä juttuja.

En löytänyt netistä mitään tietoa Alu-tuotemerkistä enkä tällaisten pannujen hinnasta. Maksoin omastani 8 euroa, enkä osaa yhtään sanoa, onko se paljon vai vähän. Sisäpinta on kyllä aivan ehjä, joten pannu on vielä käyttökelpoinen, vaikka pintamaali onkin vähän kulunut. (Minua ei yhtään haittaa tuollaiset kulumat, ne tuovat pannuun vain mukavaa rouheutta.) Jäin myös miettimään, olisiko jokin pannun osa alumiinia - tuotemerkki voisi viitata siihen. Sisäosa on tosin ihan pikimusta, joten alumiinia ainakaan se ei taida olla.

Onko kukaan koskaan törmännyt Alu-kahvipannuihin? Pannun pohjassa on Made in Finland -teksti, joten suomalaisesta yrityksestä ja tuotemerkistä on kyse.

Jotenkin symppiksen ja rempsakan näköinen panneroinen tuo on. Muistuttaa vähän norsua. (Taidan tosin nähdä kaikissa kahvi- ja teepannuissa norsun kärsöineen. Pitääkin joskus esitellä täällä Kaksitvån keramiikkapajassa koristelemani teepannu, josta tuli norsu.)

Kaiffarit

Eilen kävi aikamoinen säkä Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa: löysin retro-Kenwood-tehosekoittimeemme varakannun! Varsinaisessa kannussa olikin jo yksi halkeama, ja vaikka terä on edelleen murskannut jäät ja pähkinät, se ei ole ollut enää aivan parhaassa mahdollisessa terässä (heh heh) sen jälkeen kun blendasin vahingossa haarukan.

Bongasin harmaan kannun kierrätyskeskuksen pihalta ja kysyin ekana vastaan tulleelta työntekijältä, paljon se maksaa. Äijä murahti, että "nooo, sopisiko vaikka euro?", ja euro totisesti sopi mulle! Kannu oli tosin aika likainen, ja lähes koko eilisilta meni putsatessa kannua ruokasoodaliuoksella, hammasharjalla ja kloriitilla. Mutta nyt se kiiltelee tuossa ilta-auringossa kamunsa vieressä ja odottaa sitä hetkeä kun se pääsee murskaamaan marjoja, pähkinöitä ja haarukoita.

En muuten tiedä uudemmista tehosekoittimista, mutta ainakin meidän Kenwoodissa terän saa irti lasikannusta, joten kannun voi pestä astianpesukoneessa. Samalla teränkin saa harjattua tiskiharjalla kunnolla puhtaaksi, kun kannu ei ole tiellä. Kätevää!