Maljakkokatsaus

Kirpsakka syystuuli tuntuu jo ajoittain tuolla ulkona, ja työtkin alkoivat kesälomien jälkeen. Pakko palata ajatuksissa kuitenkin vielä hetkeksi kesään ja lomalla tehtyihin kirppislöytöihin. Löysin Keski-Suomesta muutaman aika hienon retromaljakon, jotka pääsivät äidinäidiltä perittyjen riihimäkeläisten joukkoon.

Mummilta olen perinyt nuo kaksi vihreää Riihimäen lasin maljakkoa ja niiden välissä olevat kaksi punaista. Vasemmanpuoleinen vihreä ja punainen ovat molemmat Nanny Stillin Tiimalaseja. Oikeanpuoleiset ovat sen sijaan Tamara Aladinia.

Eturivin vasemmanpuoleisen tummanruskean kääntömaljakon löysin keväällä Kierrätyskeskuksesta. Sen sijaan matala kirkas kääntömaljakko ja oikeanpuoleinen haaleamman ruskea yksilö ovat tämän kesän kirppislöytöjä. Ruskea maksoi vaivaiset kaksi euroa, eikä siinä ole mitään säröjä eikä halkeamia!

Eikös olekin veikeä kolmikko! Kääntömaljakot ovat myös Tamara Aladinin suunnittelemia. Niiden nimi tulee siitä, että niitä voi käyttää kynttilänjalkoina, kun ne kääntää ylösalaisin. 

Tässä kuvassa keskimmäisenä takarivissä näkyvä punainen maljakko on myös Riihimäkeä ja Tamara Aladinin suunnittelema. Maksoin siitäkin kesällä jyväskyläläisellä kirpputorilla kaksi euroa. Hinnoittelijat eivät tainneet tietää myymiensä lasiesineiden todellista arvoa. Punaisessakaan ei ole vikoja, ja se sopii täydellisesti noiden toisten punaisten kaveriksi.

Oikealla näkyvä kapeavyötäröinen meripihkan värinen maljakko ei sen sijaan ole Riihimäkeä vaan Kumelaa. Se on Sirkku Kumela-Lehtosen suunnittelema, ja löysin sen Tikkakoskelta tienvarsikirpputorilta muistaakseni kahdeksan euron hintaan. Myyjäkään ei tiennyt maljakon suunnittelijasta mitään, mutta joku ystävällinen retroharrastaja Lumppulasta osasi vastata kyselyyni. Enpä ollut Kumelasta aiemmin kuullutkaan, mutta googlettelulla selvisi, että monet äitinikin kirppiksiltä löytämät vanhat lasiesineet ovat Kumelan tuotantoa.

Kumelan tehdaskin sijaitsi muuten kai Riihimäellä - en ole vielä saanut selville, onko Kumelalla ja Riihimäen lasilla jotain yhteistä tai ovatko ne olleet joskus samaa tehdasta. Pitää käydä lainaamassa vähän kirjoja kirjastosta ja tutustua tehtaan tuotantoon tarkemmin. Ihana maljakko joka tapauksessa!

Pullakoriyllätys

Eräs tuttuni oli huomannut Facebookissa, että pidän retromuoviastioista, ja lähetti ystävällisesti minulle ilmaiseksi kolme mökiltä löytämäänsä 70-luvun (?) pullakoria, joita hän ei itse tarvinnut. Kyllä maailmassa on vielä hyviä ihmisiä!

Eivätkö olekin ihania? Erityisen paljon pidän tuosta siniturkoosista - se on ihanan muotoinen, ja verkko näyttää vähän pitsivirkatulta!

Satutteko muuten tietämään, mikä valmistaja tällaisia koreja aikanaan teki tai mistä maasta ne ovat peräisin? Aina välillä tällaisia näkee myynnissä Facebookin Lumppula-ryhmässä, mutta valmistajaa en ole saanut sieltäkään selville.

Voisinkin leipoa huomenna pullaa ihan näiden korien kunniaksi. Nam!

Punaista muovia

Olin suunnitellut lähteväni eilen etätyöpäivän jälkeen Kyläsaaren kierrätyskeskukseen. Käväisin kuitenkin ensin lähi-Emmauksellamme Mäkelänkadulla. Lopulta en enää ehtinyt Kyläsaareen, koska Helsinkiin tuli maailmanlopun rae- ja räntäsade enkä pidä itseäni ihan niin sissinä, että lähtisin kävelemään sellaisessa sateessa Kumpulan läpi. Tein kuitenkin muutamia ihania löytöjä Emmaukseltakin, joten ihan kamalasti sade ei edes harmittanut.

Reissun paras löytö olivat tämä Erik Koldin kukkapurkit (yhteensä 12 euroa). Aika hintavat ne kieltämättä olivat, mutta eivät kuitenkaan niin kalliit, että olisin jättänyt ne hyllyyn. Purkit myytiin sisäkkäin, ja huomasin vasta kotona, että pienemmän kannessa on pieni halkeama (näkyy kuvassa vasemmalla). Sekään ei kuitenkaan haittaa, koska käyttöön nämä purkit tulevat. Ja isompi on ihan ehjä ja oikeastaan naarmutonkin!

Sitten löysin tällaisen Plastexin kehikon (1,20 euroa). En ole aivan varma, mitä käyttötarkoitusta varten kehikko on alkujaan valmistettu - olisikohan se juomapulloteline? Oli miten oli, minä aion ripustaa siihen pieniä yrttiruukkuja kasvamaan.

Ja lopuksi löysin Sarviksen punaisia pieniä lautasia (80 senttiä kappaleelta). Ne ovat vähän naarmuisia, mutta sillä ei ole väliä, koska ne päätyvät kukkalautasiksi. Lautaset ovat muuten kaikki samanvärisiä, kuva jotenkin vääristää värejä. Sarvisten lisäksi ostin tuollaisen ihan tavallisen ison ruskean muovisen aluslautasen (40 senttiä). Ai niin - ja löysin muuten myös violettia kuusisäikeisen kalalangan paksuista virkkauslankaa sekä Sorsakosken veitsiä muutamien ruostuneiden tilalle!

Alu

Löysin perjantaina Kierrätyskeskuksesta tällaisen Alu-kahvipannun. Pähkäilin pitkään, mikähän pannun merkki mahtaa olla, koska pohjan tekstit olivat osittain kuluneet. Googlasin pitkään erilaisilla valu-, retro- ja pannu-sanojen yhdistelmillä, kunnes minulle valkeni, että pannun merkki näkyykin pohjassa vielä kokonaan. Aluhan se on! Ja sitten muistin, että meillähän on mökilläkin jotain Alu-merkkisiä juttuja.

En löytänyt netistä mitään tietoa Alu-tuotemerkistä enkä tällaisten pannujen hinnasta. Maksoin omastani 8 euroa, enkä osaa yhtään sanoa, onko se paljon vai vähän. Sisäpinta on kyllä aivan ehjä, joten pannu on vielä käyttökelpoinen, vaikka pintamaali onkin vähän kulunut. (Minua ei yhtään haittaa tuollaiset kulumat, ne tuovat pannuun vain mukavaa rouheutta.) Jäin myös miettimään, olisiko jokin pannun osa alumiinia - tuotemerkki voisi viitata siihen. Sisäosa on tosin ihan pikimusta, joten alumiinia ainakaan se ei taida olla.

Onko kukaan koskaan törmännyt Alu-kahvipannuihin? Pannun pohjassa on Made in Finland -teksti, joten suomalaisesta yrityksestä ja tuotemerkistä on kyse.

Jotenkin symppiksen ja rempsakan näköinen panneroinen tuo on. Muistuttaa vähän norsua. (Taidan tosin nähdä kaikissa kahvi- ja teepannuissa norsun kärsöineen. Pitääkin joskus esitellä täällä Kaksitvån keramiikkapajassa koristelemani teepannu, josta tuli norsu.)