Uutta kyökissä

Meille on hankittu osittain pakon edessä keittiöön kaikenlaista uutta kodinkonetta sun muuta. Ensinnäkin kahvinkeitin on vaihtunut. Vanhasta oli hajonnut tippalukko ja lämpölevy oli jo aivan ruskea, joten uudelle oli tarvetta. Olin haaveillut jo kauan Moccamasterista mutta tuskaillut sen suurehkoa kokoa ja kovaa hintaa. Onneksi en ehtinyt ostaa Mokkista, koska löysin Tikkakoskelta kirpputorilta 80-luvun lopun retro-Philipsin ihan uutta vastaavassa kunnossa 10 eurolla!

Kahvinkeitin on just sopivan passelin kokoinen, ja se keittää hyvää ja kuumaa kahvia. Lisäksi vesisäiliö on irrotettava, joten veden annostelu on ihanan helppoa. Irrotettavien osien takia keitin on myös helppo pitää puhtaana. Aamut alkavat nykyään paljon paremmissa tunnelmissa, kun raahautuu ensin väsyneenä keittiöön ja näkee sitten tuon kaunokaisen.

Selvitimme anopin kanssa, miltä ajalta keitin on mahdollisesti peräisin, ja löysimme keittimen Museoviraston tietokannasta. Se on siis museoitu! Ilmeisesti keitin on ollut aikanaan jollain tapaa edistyksellinen tai ominaisuuksiltaan muutoin dokumentoimisen arvoinen.

Toisekseen jouduimme ostamaan uuden mikron, kun seinältä pudonnut seinälautanen hajotti mikron luukun lasin niin, että se meni ihan säpäleiksi. Uudessa mikrossa on se hyvä puoli, että se on hieman pienempi kuin vanha, joten se mahtuu työtasolle sivuttain. Työtilaa tuli nyt enemmän - nyt myös tiskialtaan vieressä mahtuu vaikkapa pilkkomaan vihanneksia leikkuulaudan päällä.

Pieni muutos tuntuu käytännön kokkailussa heti: nyt kokkailu on paljon helpompaa! Keittiön käytännöllisyys onkin ollut etusijalla siinä, miten olemme esimerkiksi sijoitelleet kodinkoneet sun muut. Joudumme kokkailemaan ja leipomaan aika paljon, koska sekä minulla että miehellä on kaikenlaisia ruokarajoitteita, joiden takia ei voi juurikaan syödä ulkona tai muutenkaan syödä valmisruokia. (Mutta käytännöllisyyden lisäksi uusi mikro on kyllä myös nätimpi - vanhassa oli sellaista metallinväristä miehekästä ja liian fiiniä tyyliä, joka ei oikein ollut mieleeni. Muovia sen olla pitää! :D)

Mikron päälle mahtuu kaikenlaista rompetta, mikä on hyvä - kaikki tila pitää käyttää hyväksi, kun on tällainen retrokupposten ja purnukoiden keräilijä ;)

Innostuin nyt viikonloppuna virkkailemaan meille uusia tiskirättejä. Ennen käytimme mikrokuituisia liinoja, mutta ne eivät olleet kyllä mitenkään nättejä. Sain ispiraation Hupsistarallaa-blogista, ja muistin, että minullahan on yksi bambulangasta neulottu epäonnistunut huivi laatikon pohjalla. Purin sen, ja virkkasin meille heti samantien kolme uutta rättiä. Sininen ja punainen lanka ovat siitä huivista purettua bambuviskoosilankaa, ja keltainen on kirpparilta ostettua Finlan Muumi-puuvillalankaa. Virkkasin nuo ensimmäiset rätit aika yksinkertaisen mallisiksi - virkkasin pelkästään isoäidinneliötyylillä ja pylväillä. Seuraavissa räteissä ajattelin kokeilla jotain muita vähän vaikeampia kuvioita.

Ainakin tuo ensimmäiseksi käyttöön otettu punainen rätti on toiminut käytössä oikein passelisti - bambuviskoosilanka on yllättävän imukykyistä.

Hupsistarallaa-blogissa oli myös niin mainio idea rättien säilytykseen, että se oli pakko kopioida itsellekin. Sainpahan nyt käyttöön tuon viimeisenkin hyllyn päällä nököttäneen ison Riihinmäen keittiötölkin.

Ja sitten meillä on vielä uusi verhokin keittiössä. Löysin 80-luvun alun Vallilan verhot kirpputorilta Äänekoskelta viidellä eurolla. Toinen verho pääsi keittiön ikkunaan. Puuvilla on ihanan paksua, ja se ei päästä juurikaan valoa läpi, mikä on hyvä eteläikkunalla.

Toinen verho pääsee ehkä työpaikalle työhuoneen ikkunaan.

Lopuksi vielä kaksi kuvaa, jotka eivät liity suoranaisesti uusiin asioihin keittiössä, mutta jollain tapaa keittiöön kuitenkin: ruokaa mankuva kissa ja vastaleivottu piimärieska.

Yöpöytä uudessa asussaan

Kirjoittelin jokunen viikko sitten tiikkiviiluisesta tv-tasosta tai -yöpöydästä, jonka olin löytänyt kierrätyskeskuksesta ja jonka pöytälevy kaipasi kunnostamista.

Päädyin lopulta petsauksen ja lakkauksen sijaan öljyämään pöydän. Mietin pitkään, kokeilisinko jotain luonnonöljyjä, mutta valitsin Liberonin Finishin Oilin, koska se kuivuu paljon nopeammin kuin vaikkapa pellavansiemenöljy. Käsittelin pöytälevyn öljyllä muistaakseni kolme kertaa ja annoin kerrosten kuivua kunnolla ölyämiskertojen välissä.

Finishing Oil jätti pöytälevyyn kyllä kivan, vähän kiiltävän ja kestävän oloisen pinnan! Rinkula ei peittynyt vieläkään kokonaan, ja monet kuivuneet kohdat muuttuivat öljyn vaikutuksesta tummemmiksi kuin muu pinta. Mutta paljon parempi se silti on kuin aluksi! Olisi levystä saanut varmasti vieläkin siistimmän, jos olisi nähnyt vaivaa, mutta tämä riittää minulle ainakin toistaiseksi. Ja rinkulakin peittyy pitsiliinan alle. 

Alemmassa kuvassa liinaa on siirretty sen verran, että rinkula on näkyvissä.

Jo tämän yhden kokemuksen perusteella uskallan ehdottomasti suositella öljyämiskäsittelyä kuivahtaneille puuhuonekalujen pinnoille. Ainakin Finishing Oil imeytyi puuhun muutamassa tunnissa, jätti puun syyt nätisti näkyviin eikä haissut pahasti (parin päivän ajan meillä kyllä tuoksahti vienosti munkinpaistorasvalta, mutta haju lähti pois öljyn kuivuttua kokonaan). Sen sijaan esimerkiksi vahaa on käsittääkseni lähes mahdotonta saada pois puun pinnasta, joten vahattua pintaa ei voi kai käsitellä enää esimerkiksi öljyllä tai lakalla.

Öljyäminen oli myös helppoa - öljy piti vain levittää pöydän pintaan siveltimellä (tai vaahtomuovisienellä tai nukkaamattomalla liinalla). Pöytälevyn pintaan ei jäänyt myöskään ikävää tahmeaa kerrosta, kunhan muisti pyyhkiä ylimääräisen öljyn pois noin viidentoista minuutin kuluttua öljyn levittämisestä.

(Heh, olin laiska kuvausjärjestelijä, joten saatte nyt katsella vesilasissa lilluvaa purentakiskoani!)

Yrttihenkarit

Virkkasin tänään trikookuteesta kaksi yrttihenkaria, jotka ripustin tarrakoukkuihin parvekkeen seinälle. Henkarikorien ohje on uunituoreesta Virkkuri: Muotoja ja pintoja -kirjasta. Ohjeessa henkariin kiinnitetään tosin kolme koria, mutta minä sain mahtumaan henkareihini vain kaksi, koska virkkasin korit paksummasta kuteesta.

Aika nokkelia ja hauskan näköisiä! Noiden paikkaa on myös helppoa vaihdella sen mukaan, miten niissä olevat kasvit tarvitsevat valoa. Vähän orvoilta korit tosin vielä näyttävät, kun niissä ei ole vielä kasveja. Ensi viikolla käyn taimiostoksilla puutarhamyymälässä, kun äitini tulee Helsinkiin ja saan autokyydin. Henkaritkin olisin voinut maalata nätimmän värisiksi, mutta en jaksanut nyt nähdä sitä vaivaa. Voi sitä paitsi olla, että henkarit pitää vaihtaa jossain vaiheessa tukevampiin, jos nuo pesulahenkarit eivät kestä mullan painoa.

Ja hei, hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Virkkaushommia

Tilasin vappuna Kauhavan kangasaitasta isoja metallisia virkkuukoukkuja. Taisinkin mainita koukunostoaikeistani lankakoripostauksessani. Menin sitten tilaamaan samalla, kröhöm, vähän trikookudetta. Sieltä saa edulliseen alle viiden euron kilohintaan sellaisia värilajitelmia! Minä tilasin Ruususet-lajitelmaa viisi kiloa.

Ostinpa rullallisen mustaa kalalankaakin valkoisen Novitan kaveriksi. Nyt on taas virkkausmateriaaleja kerrakseen!

Vielä en ihan tiedä, mitä noista kaikista teen. Ainakin aion virkata uuden Virkkurin ohjeella kulmikkaan korin hattuhyllylle huivien ja pipojen säilytyskoriksi.

Sisustussuunnitelmia

Mielessäni on parhaillaan niin paljon kaikenlaisia sisustussuunnitelmia ja -ideoita, että pääni meinaa poksahtaa! Ajattelin käyttää yhden viikon kesälomasta maalaus-, nikkarointi- ja sisustushommiin. Suunnitelmissa on ensinnäkin maalata yksi olohuoneen seinä jollain raikkaalla pastellivärillä. Nyt kaikki seinät ovat maalarinvalkoisia, ja värikkäistä huonekaluista ja tekstiileistä huolimatta tunnelma on mielestäni jotenkin kalsea. Lisäksi yhdessä seinässä on aika paljon kittausjälkiä ja muita kolhuja, joten se kaipaa maalausta joka tapauksessa. Ajattelin maalata seinän Tikkurilan sävyllä y371.

Toisekseen haluaisin parvekkeelle paljon lisää ripustuskoukkuja kukka- ja hyötykasviamppeleille tähän tapaan. Aionkin hommata meille poravasaran, porata parvekkeen kattoon kaksi reikää ja kiinnittää reikiin kaksi jykevää koukkua, joiden varaan kiinnitän rautatangon. Kun amppelit roikkuvat tangossa, niitä voi siirrellä valon ja mieltymysten mukaan.

Muutamia uusia pieniä huonekalujakin on ostoslistalla. Ensinnäkin käytävään pitäisi hankkia syvyyssuunnassa kapea, pieni lipasto, jonka laatikoihin voisi sulloa pipot ja hanskat ja kenkälankit. Ostaisin lipaston mieluiten käytettynä - etenkin 50- ja 60-luvuilla valmistetut ovat sopivan siroja makuuni. Ajattelin kierrellä kesälomalla Keski-Suomen kirppareita samalla kun käyn siellä sukuloimassa. Toivottavasti siltä reissulta löytyisi jokin nätti ja edullinen lipasto.

Meillä on makuuhuoneessa tätä nykyä Ikean lastulevyinen kiikkerä työpöytä, jonka ääressä minä ompelen ja saumuroin ja mies maalaa pienoismallejaan. Pöytä on melko pitkä, mutta silti sen ääressä on usein ahdasta. Haluaisinkin meille erilliset työpöydät omille seinustoilleen. Miehelle sopisi hyvin Ikean uuden PS-malliston kirjoituslipasto. Pienoismallit ja maalipurkit eivät pölyyntyisi, kun kannen saisi kiinni. (Parasta olisi tietenkin löytää vanha retrokirjoituslipasto, mutta en uskalla laskea sen varaan.) Minä haluaisin taas mieluiten jonkin vanhan siron kirjoituspöydän, tai sitten jonkin aivan yksinkertaisen ikealaisen (mutta mieluiten massiivipuisen), jos ei parempaa löydy.

Kuva: www.ikea.fi

Retropelti- ja muovipurnukkakokoelmani on kasvanut jo melko isoksi. Suurin osa purkeista on toistaiseksi mikron päällä, mutta siinä ne eivät pääse ollenkaan oikeuksiinsa vaan suurin osa on piilossa etummaisten takana. Ajattelinkin ostaa Ikeasta kaksi keltaista Botkyrka-seinähyllyä ja kiinnittää ne seinään pianon päälle. Purkit sopisivat siihen kuin nakutettu. Nyt pianon päällä on kapea taulu, jolle löytyisi varmasti uusi paikka jostain.

Kuva: www.ikea.fi

Eteisemme on varsinainen murheenkryyni. Sinne ei mahdu kaappia, koska se on niin kapea, joten varsinkin talvisin takit pursuilevat avonaulakossa ja kengät levittäytyvät käytävän puolelle. En ole keksinyt, miten ratkaisisin säilytysongelman, mutta todennäköisesti aion siivota kesällä vaatehuoneemme oikein perusteellisesti ja hommata sinne säilytyskoreja kengille. Silloin eteisessä tarvitsisi säilyttää vain kulloinkin käytössä olevia kenkiä. Lisäksi voisimme hankkia vähän nykyistä korkeamman kenkähyllyn (nyt meillä on vain sellainen söpö mutta pieni ritilähylly, joita myydään ihan perusmarketeissa).

Tarvitsisimme eteiseen myös uuden kenkämaton. Olen nähnyt monissa blogeissa pilven muotoon leikatuista eteismatoista. Ajattelin tehdä sellaisen, jos en löydä valmiina mitään nättiä.

Vielä muutamia pikkuideoita: 

Makuuhuoneen yhdellä seinällä on kolme Ikean tummaa Ribba-tauluhyllyä vierekkäin kiinni toisissaan. Ajattelin maalata ne mintunvihreäksi ja kiinnittää ne seinään uudelleen eri korkeuksille epäsymmetrisesti.

Haluaisin käytävän lattialle vielä yhden räsymaton niin, ettei lattia näkyisi juuri ollenkaan. Rakastan räsymattoja yli kaiken - mikään ei luo yhtä kotoisaa tunnelmaa! Äiti vinkkasi, että mökillä olisi ylimääräisiä räsymattoja, joten toivon, että löydän sieltä mieleiseni.

Ja sitten haluaisin tehdä meille himmelin! Ehkä kapeista pilleistä näin alkuunsa.

Jättikori

Sain lankakorin viimeinkin valmiiksi aamulla! Siitä tuli superiso, mikä on just hyvä, koska sinne mahtuvat nyt melkein kaikki langat!

Kori on virkattu trikookuteesta Virkkuri-kirjan XL-kokoisen korin ohjeella. Sovelsin ohjetta ja tein korista vielä vähän isomman. Reunaan virkkasin piparkakkureunan näin: *virkkaa 6 p yhteen silmukkaan, jätä väliin 1 s, virkkaa 1 ks, jätä väliin 1 s*, toista * - *.

Virkkurissa XL-koriin suositellaan 9 mm:n koukkua, mutta minä virkkasin korin seiskamillisellä. Pohjan ehdin tehdä kasilla, mutta jouduin vaihtamaan seiskaan sen jälkeen kun molemmat kasin koukkuni olivat katkenneet. Seiskalla virkkaaminen oli aikamoista vääntämistä, mutta toisaalta korista tuli tosi tukeva. Ei lörpähdä!

En muuten ymmärrä, miksi isot virkkuukoukut (kasit ja suuremmat) tehdään lähes aina muovista. Eihän muovi kestä paksua trikookudetta tai matonkudetta ollenkaan. Kauhavan kangasaitta on ainoa paikka, jossa olen nähnyt myytävänä metallisia kasin, ysin ja kympin koukkuja. Tähän asti olen sinnitellyt muovisilla, mutta nyt voisin hommata metalliset.

Rikookude kiinnostaa

Rupesinpa iltapuhteeksi järjestelemään lankojani, jotka ovat olleet jo pidemmän aikaa aivan sekaisin. Totesin, että tarvitsen langoilleni toisen trikookudekorin; nyt puolet langoista on Sokoksen muovipussissa, jossa ne eivät tosiaankaan houkuttele virkkaamaan eivätkä neulomaan. Päätin sitten purkaa kissojen pesän (jonka mainitsin myös edellisessä tekstissäni). Kissat eivät tosiaan ole olleet aikaisemmin kiinnostuneita pesästään, mutta heti kun rupesin purkamaan sitä, se alkoi yhtäkkiä kummasti kiehtoa. Tilanne oli ensin tällainen:

Hyvin pian se yltyi tällaiseksi:

Ja nyt tilanne on tämä:

Taidan jatkaa suosiolla huomenna. (Pahoittelen muuten kuvien keltaisuutta. Illalla valo ei tuntunut riittävän, ja toistaiseksi kameranakin on vain Iphone.)

Mummola

Asumme 70-luvun alussa rakennetussa kerrostalossa. Ostimme kaksiomme noin kaksi vuotta sitten. Vaikka asuntoamme on remontoitu alkuperäistä modernimmaksi, on siellä edelleen mukava 70-lukulainen tunnelma. Esimerkiksi ovet ja ovenkahvat, punaruskeat ikkunanpuitteet sekä kylpyhuoneen Arabia-naulakot ja petroolinsiniset kaakelit ovat alkuperäiset.

Sisustusmakunikin on muuttunut täällä asuessani aiempaa 70-lukulaisempaan suuntaan. Nyt jo edesmennyt mummoni asui samantyylisessä asunnossa Orimattilassa, ja viime aikoina olen pannut merkille, että kotini muistuttaa aika paljon lapsuuteni mummolaa. Ehkä siksi viihdyn täällä niin hyvin, vaikka moni paikka on vähän vinksallaan ja rönsyilevä sisustus on kaukana sisustuslehtimäisen harmonisesta.

Sisustuksessa tykkään näistä asioista:


1. Värit ja värikkäät kuosit

Olen sitä mieltä, että mitä värikkäämpi, sen kotoisampi. Lempivärejäni ovat 70-luvun kirkkaat värit ja pastellivärit. Niitä voi myös yhdistellä sisustuksessa toistensa kanssa aika näppärästi. Pidän paljon myös Marimekon ja Ivana-Helsingin retrohenkisistä kuoseista. Viime aikoina olen ihastunut vuosien jälkeen klassikko-Unikkoon. Parvekkeen ruokapöydän Unikko-kerniliinan sain anopilta pari viikkoa sitten.

Ompeluksista ylijääneitä kangastilkkuja olen pingottanut kirpputoreilta ja käsityötarvikeliikkeiden poistokoreista haalimiini kirjontakehyksiin ja ripustanut seinälle. Sain idean alkujaan Marimekon Surrur-kirjasta.


2. Räsymatot, ryijyt sekä kaikenlaiset virkatut asiat

Olen löytänyt kirppareilta useita virkattuja päiväpeittoja. Parhaillaan käytössä on lohenpunainen peitto, jonka löysin Uffin alepäiviltä viidellä eurolla. 

Kala- ja puuvillalangasta virkatut peitot ovat kertakaikkiaan huikea käsityötaidonnäyte: ajatelkaa, kuinka monta tuntia muutaman neliömetrin kokoiseen ohuella langalla virkattuun työhön on kulunut! Minä en luopuisi peitostani koskaan, jos joskus jaksaisin tehdä sellaisen itse. Vielä en kuitenkaan niin isoon virkkaushommaan ole ryhtynyt. Toistaiseksi pinta-alaltaan isoin virkkuutyöni on torkkupeitto, jonka tein viime talvena erivärisistä isoäidinneliöistä. Peitossa on harmaan, vaaleanpunaisen ja mustan lisäksi sinistä ja aniliininpunaista.

Ohuella langalla näpertämisen vastapainoksi sopivat hyvin trikookudevirkkuutyöt. Olen virkannut paljon erilaisia koreja, jotka kätkevät sisäänsä kaikenlaiset pikkutilpehöörit, joille ei ole omaa paikkaa. Kuvan raidallisen korin ohje on superinspiroivasta Virkkuri-kirjasta. Lisäksi olen virkannut lampunvarjostimia sekä parvekkeelle maton ja kissoille pesän (se ei tosin oikein kelvannut kissoille, eipä tietenkään, joten se odottaa purkua kaapissa).

Olkkarimme kruunu on äitini kirpparilta bongaama sinisävyinen ryijy, joka oli meillä viime kesänä myös vihkiryijynä. Joskus vielä suunnittelen ja teen oman ryijyn tuon kaveriksi.


3. Puu

Lämpimät, keltaiseen taittuvat puunsävyt eivät taida olla tätä nykyä kovinkaan muodikkaita sisustuksessa. Minä kuitenkin pidän niistä. Ne tuovat mieleen lapsuudenkotini ja luovat mielestäni kotoista tunnelmaa. Puun väri ei tunnu myöskään liian hyökkäävältä, kun sen kanssa yhdistelee kirkkaita värejä ja sopivasti valkoista. 

Viime kesänä löysimme Tori.fi:stä yli kolme metriä leveän mäntyisen Lundia-kirjahyllyn Ikean tummien, valoa syövien Expedit-hyllyjen tilalle. Lundia on aivan mahtava: Se kahmaisee sisäänsä hyllymetreittäin kirjoja, ja se on samalla sekä tukeva että siro. Se myös näyttää klassikolta mutta ei ole silti liian pramea vaan juuri sopivan konstailematon. Sitä voi myös muunnella, jos tarve tulee. Ja jos auringonvalo joskus kellastaa hyllyn aivan oranssiksi, sen voi vaikka kuultovahata freesimmäksi. Toivottavasti aurinko ei kellastaisi hyllyämme kuitenkaan pahemmin, niin paljon pidän tuosta männyn väristä.

Toinen iso puinen huonekalu olohuoneessamme on piano. Toffeenvärinen viilu ei ole minulle erityisen mieluinen, mutta pianon maalauttaminen kuljetuksineen päivineen maksaisi liikaa. Ei pianon väri kuitenkaan onneksi ihan kamalasti häiritse, koska pidän sen äänestä ja soinnista. Käyttöesinehän se on, ei niinkään huonekalu tai sisustuselementti. 

Sen sijaan pianon vieressä nököttävät miehen poikamiesboksista peräisin olevat kaiuttimet aion maalata kesällä. Vaikka puun sävyistä pidänkin, niin puun kuviointia jäljittelevistä muovipinnoista en oikein perusta.

4. Käytännöllisyys 

Pienessä kaksiossa asuessa on hyvä pitää mielessä, että kaikilla tavaroilla olisi jokin käyttötarkoitus. Varsinaisia koriste-esineitä en siis ota kotiini kovin mielelläni (paitsi Nuutajärven ja Arabian Finn Crystal -kynttilänjalkoja ja niihin sopivia pieniä pallokynttilöitä, joita ei enää valmisteta ja joita en siksi aio polttaa ikinä). Suosikkikoriste-esineitäni ovat vanhat peltipurkit, sillä niissä voi säilyttää erilaisia pikkutavaroita, kuten nappeja, helmiä tai koruja. Ompelutarvikkeet pysyvät järjestyksessä metallisessa Mars-laatikostossa, jonka löysin keskiviikkona Fidalta.

 

Keittiömme on niin piskuinen, että sielläkin tarvitaan säilytyspurkkeja. Mikron päälle kertyneet peltipurnukat kätkevät sisäänsä esimerkiksi cocktailtikut, serviettirenkaat ja pussinsulkijat. 

Löysin tällä viikolla Fidalta kauan etsimäni metallisen kerroskorin. Sekin tuo lisää säilytystilaa keittiöön. Alin isoin kori on käytössä leipäkorina, ja ylempiin mahtuvat huoneenlämmössä viihtyvät sipulit ja juurekset. Keittiön lampunvarjostin on muuten mummoni vanha, muuttanut Pasilaan suoraan Orimattilasta.

Vanhat kodinkoneet ovat usein paljon kestävämpiä kuin uudet. Saimme meille mieheni isoäidin vanhan Kenwoodin räiskyvänoranssin yleiskoneen, joka on paitsi tehokas myös varsinainen kaunokainen. Vatkainosa vaatii huoltoa, mutta tehosekoitin toimii kuin uusi ja vastaa tehoiltaan varmaan ainakin Kitchen Aidia. Blendasin siinä kerran vahingossa jopa haarukan (piikit katkesivat), mutta siitä huolimatta jäät ja kovat pähkinät menevät rikki entiseen tapaan.

Haluaisin kodistamme vielä nykyistäkin mummolamaisemman ja rönsyilevämmän. Esimerkiksi keittiön korkeakiiltoiset kaapit metallisine kahvoineen ovat aivan liian kliiniset minun makuuni. Luulen, ettei niitä kannata kuitenkaan uusia ennen putkiremonttia, joka on tiedossa noin viiden vuoden päästä.

En keksi tähän nyt mitään nasevaa lopetusta, joten sanonpa vain heipat! Tavataan taas!