Uutta kyökissä

Meille on hankittu osittain pakon edessä keittiöön kaikenlaista uutta kodinkonetta sun muuta. Ensinnäkin kahvinkeitin on vaihtunut. Vanhasta oli hajonnut tippalukko ja lämpölevy oli jo aivan ruskea, joten uudelle oli tarvetta. Olin haaveillut jo kauan Moccamasterista mutta tuskaillut sen suurehkoa kokoa ja kovaa hintaa. Onneksi en ehtinyt ostaa Mokkista, koska löysin Tikkakoskelta kirpputorilta 80-luvun lopun retro-Philipsin ihan uutta vastaavassa kunnossa 10 eurolla!

Kahvinkeitin on just sopivan passelin kokoinen, ja se keittää hyvää ja kuumaa kahvia. Lisäksi vesisäiliö on irrotettava, joten veden annostelu on ihanan helppoa. Irrotettavien osien takia keitin on myös helppo pitää puhtaana. Aamut alkavat nykyään paljon paremmissa tunnelmissa, kun raahautuu ensin väsyneenä keittiöön ja näkee sitten tuon kaunokaisen.

Selvitimme anopin kanssa, miltä ajalta keitin on mahdollisesti peräisin, ja löysimme keittimen Museoviraston tietokannasta. Se on siis museoitu! Ilmeisesti keitin on ollut aikanaan jollain tapaa edistyksellinen tai ominaisuuksiltaan muutoin dokumentoimisen arvoinen.

Toisekseen jouduimme ostamaan uuden mikron, kun seinältä pudonnut seinälautanen hajotti mikron luukun lasin niin, että se meni ihan säpäleiksi. Uudessa mikrossa on se hyvä puoli, että se on hieman pienempi kuin vanha, joten se mahtuu työtasolle sivuttain. Työtilaa tuli nyt enemmän - nyt myös tiskialtaan vieressä mahtuu vaikkapa pilkkomaan vihanneksia leikkuulaudan päällä.

Pieni muutos tuntuu käytännön kokkailussa heti: nyt kokkailu on paljon helpompaa! Keittiön käytännöllisyys onkin ollut etusijalla siinä, miten olemme esimerkiksi sijoitelleet kodinkoneet sun muut. Joudumme kokkailemaan ja leipomaan aika paljon, koska sekä minulla että miehellä on kaikenlaisia ruokarajoitteita, joiden takia ei voi juurikaan syödä ulkona tai muutenkaan syödä valmisruokia. (Mutta käytännöllisyyden lisäksi uusi mikro on kyllä myös nätimpi - vanhassa oli sellaista metallinväristä miehekästä ja liian fiiniä tyyliä, joka ei oikein ollut mieleeni. Muovia sen olla pitää! :D)

Mikron päälle mahtuu kaikenlaista rompetta, mikä on hyvä - kaikki tila pitää käyttää hyväksi, kun on tällainen retrokupposten ja purnukoiden keräilijä ;)

Innostuin nyt viikonloppuna virkkailemaan meille uusia tiskirättejä. Ennen käytimme mikrokuituisia liinoja, mutta ne eivät olleet kyllä mitenkään nättejä. Sain ispiraation Hupsistarallaa-blogista, ja muistin, että minullahan on yksi bambulangasta neulottu epäonnistunut huivi laatikon pohjalla. Purin sen, ja virkkasin meille heti samantien kolme uutta rättiä. Sininen ja punainen lanka ovat siitä huivista purettua bambuviskoosilankaa, ja keltainen on kirpparilta ostettua Finlan Muumi-puuvillalankaa. Virkkasin nuo ensimmäiset rätit aika yksinkertaisen mallisiksi - virkkasin pelkästään isoäidinneliötyylillä ja pylväillä. Seuraavissa räteissä ajattelin kokeilla jotain muita vähän vaikeampia kuvioita.

Ainakin tuo ensimmäiseksi käyttöön otettu punainen rätti on toiminut käytössä oikein passelisti - bambuviskoosilanka on yllättävän imukykyistä.

Hupsistarallaa-blogissa oli myös niin mainio idea rättien säilytykseen, että se oli pakko kopioida itsellekin. Sainpahan nyt käyttöön tuon viimeisenkin hyllyn päällä nököttäneen ison Riihinmäen keittiötölkin.

Ja sitten meillä on vielä uusi verhokin keittiössä. Löysin 80-luvun alun Vallilan verhot kirpputorilta Äänekoskelta viidellä eurolla. Toinen verho pääsi keittiön ikkunaan. Puuvilla on ihanan paksua, ja se ei päästä juurikaan valoa läpi, mikä on hyvä eteläikkunalla.

Toinen verho pääsee ehkä työpaikalle työhuoneen ikkunaan.

Lopuksi vielä kaksi kuvaa, jotka eivät liity suoranaisesti uusiin asioihin keittiössä, mutta jollain tapaa keittiöön kuitenkin: ruokaa mankuva kissa ja vastaleivottu piimärieska.

Maljakkokatsaus

Kirpsakka syystuuli tuntuu jo ajoittain tuolla ulkona, ja työtkin alkoivat kesälomien jälkeen. Pakko palata ajatuksissa kuitenkin vielä hetkeksi kesään ja lomalla tehtyihin kirppislöytöihin. Löysin Keski-Suomesta muutaman aika hienon retromaljakon, jotka pääsivät äidinäidiltä perittyjen riihimäkeläisten joukkoon.

Mummilta olen perinyt nuo kaksi vihreää Riihimäen lasin maljakkoa ja niiden välissä olevat kaksi punaista. Vasemmanpuoleinen vihreä ja punainen ovat molemmat Nanny Stillin Tiimalaseja. Oikeanpuoleiset ovat sen sijaan Tamara Aladinia.

Eturivin vasemmanpuoleisen tummanruskean kääntömaljakon löysin keväällä Kierrätyskeskuksesta. Sen sijaan matala kirkas kääntömaljakko ja oikeanpuoleinen haaleamman ruskea yksilö ovat tämän kesän kirppislöytöjä. Ruskea maksoi vaivaiset kaksi euroa, eikä siinä ole mitään säröjä eikä halkeamia!

Eikös olekin veikeä kolmikko! Kääntömaljakot ovat myös Tamara Aladinin suunnittelemia. Niiden nimi tulee siitä, että niitä voi käyttää kynttilänjalkoina, kun ne kääntää ylösalaisin. 

Tässä kuvassa keskimmäisenä takarivissä näkyvä punainen maljakko on myös Riihimäkeä ja Tamara Aladinin suunnittelema. Maksoin siitäkin kesällä jyväskyläläisellä kirpputorilla kaksi euroa. Hinnoittelijat eivät tainneet tietää myymiensä lasiesineiden todellista arvoa. Punaisessakaan ei ole vikoja, ja se sopii täydellisesti noiden toisten punaisten kaveriksi.

Oikealla näkyvä kapeavyötäröinen meripihkan värinen maljakko ei sen sijaan ole Riihimäkeä vaan Kumelaa. Se on Sirkku Kumela-Lehtosen suunnittelema, ja löysin sen Tikkakoskelta tienvarsikirpputorilta muistaakseni kahdeksan euron hintaan. Myyjäkään ei tiennyt maljakon suunnittelijasta mitään, mutta joku ystävällinen retroharrastaja Lumppulasta osasi vastata kyselyyni. Enpä ollut Kumelasta aiemmin kuullutkaan, mutta googlettelulla selvisi, että monet äitinikin kirppiksiltä löytämät vanhat lasiesineet ovat Kumelan tuotantoa.

Kumelan tehdaskin sijaitsi muuten kai Riihimäellä - en ole vielä saanut selville, onko Kumelalla ja Riihimäen lasilla jotain yhteistä tai ovatko ne olleet joskus samaa tehdasta. Pitää käydä lainaamassa vähän kirjoja kirjastosta ja tutustua tehtaan tuotantoon tarkemmin. Ihana maljakko joka tapauksessa!

Räsymattoja

Olin viime viikon Keski-Suomessa kesäloman vietossa ja sukuloimassa. Tein aika mahtavia kirppislöytöjä Nelostien varrella sijaitsevilta kirppiksiltä! Niistä kuitenkin myöhemmin lisää - ensin haluan esitellä uudet räsymattoni, jotka löysin mökiltä tarpeettomina. Nyt yksi sisustustavoite on saavutettu: kaikki mattomme ovat räsymattoja kynnysmattoa myöten.

Kaikki matot ovat äitini ja mummini yhdessä 70-luvulla kutomia, ja alkujaan niiden paikka on ollut äitini lapsuudenkodissa. Tykkään mattojen selkeistä väreistä ja leveistä raidoista.

Nyt kynnysmattokin sopii yhteen muiden eteisen mattojen kanssa.

Räsymattoja riitti parvekkeellekin. Betonilattia on viimeinkin kokonaan peitossa! Aiemmin parvekkeella ollut räiskyvänkeltainen räsymatto muutti puolestaan mökille. Se oli liian pitkä meidän parvekkeelle, mutta mökin pitkään eteiseen se sopii just passelisti.

Retroverhoja

Ihanaa, kun on kesä ja loma! Olen viettänyt aikaa lähinnä ulkona ja parvekkeella, nukkunut pitkään, syönyt paljon herkkuja ja nauttinut auringosta. Olen myös hieman sisustellut: viime viikolla löysin Uffin alepäiviltä kahdet retroverhot, jotka ripustin ikkunaan näin kesän kunniaksi.

Olohuoneeseen löysin Tampellan Piennar-kankaasta ommellut verhot neljän euron kappalehintaan.

Ei voi muuta sanoa kuin että verhot ovat aivan ihanat ja sopivat meidän olkkariin kyllä tosi hyvin! Fiilistelen niitä joka kerta kun näen ne. Niistä tulee mieleen lapsuuden kesät Viitasaaren-mökillämme. Löysin Piennar-verhoja itse asiassa kolme kappaletta ja ostin ne kaikki, mutta ripustin ikkunaan vain kaksi. Pitää vielä miettiä, mitä teen sille kolmannelle verholle. Onko ideoita? Mielelläni käyttäisin kankaan niin, ettei sitä tarvitsisi leikellä kovin pieniin osiin.

Tuossa kuvassa näkyy hyvin myös kaksi retrotäkkiä, jotka löysin niin ikään Uffilta. Kirkkaanpunaista (4 euroa) olen käyttänyt piknikeillä ja rannalla makuualustana, ja pinkki (2 euroa) on ollut sohvalla varapeittona. Nuo ovat ensimmäiset retrotäkkini!

Meinasi muuten iskeä pieni paniikki, kun pinkki täkki oli tartuttanut kuivaustelineessä väriä siihen kolmanteen Tampellan verhoon. Olin jo hetken varma, että verho pitää silputa tyynynpäällisiksi  tai pahimmassa tapauksessa heittää kokonaan menemään, mutta tälläkin kertaa luottotahranpoistoaineeni sappisaippua pelasti! Panin verhon vesiämpäriin likoamaan ja heitin sekaan sappisaippuan pariksi tunniksi. Liotin verhoa saippuavedessä yön yli ja pesin sen 60 asteessa, ja värjäytymät katosivat kokonaan. Hurraa! Olen kyllä sitä mieltä, että aivan jokaisen kannattaa pitää huolta siitä, että aina on sappisaippuaa kotona esim. tuollaisten tilanteiden varalta.

Makuuhuoneeseen löysin puolestaan tällaiset punasävyiset kukkaverhot kahden euron kappalehintaan. En tiedä niiden valmistajaa enkä suunnittelijaa, eivätkä ne myöskään taida olla ainakaan kokonaan luonnonkuitua toisin kuin puuvillaiset Tampellat (nuo ovat ehkä jotain villa-polyestersekoitetta), mutta silti tykkään niistä melkein yhtä paljon! Tuo iso ja selkeä kukkakuvio miellyttää silmääni. Pitsinen päiväpeitto sai tosin vaihtua lohenpunaisesta valkoiseksi, jotta makkarin värimaailma pysyy rauhallisena eikä muutu liian räikeäksi.

Helsingin Uffeista parhaita ovat mielestäni Fredan ja Ison Roobertinkadun Uffit. Niissä on ehdottomasti paras retrovaate- ja tekstiilivaluikoima. Täkit ja makkarin kukkaverhot löysin Iso-Robalta ja Tampellan verhot taas Fredalta.

Porasimme viikonloppuna muuten viimeinkin seinään nuo Lumppulasta ja kirpparilta ostamani Livalin lukulamput. Valaisevat aika hyvin! Ja niidenkin värit sopivat makkariin kuin nappi takkiin.

Alelöytöjä ja kirppisaarteita

Nytpäs teen pitkästä aikaa oikein rehellisen uusien tavaroiden esittelypostauksen, kun ei ole tullut kirppislöydöistäkään johonkin hetkeen kirjoitettua. Olen tehnyt aika kivoja löytöjä viime viikkojen aikana! Aleista olen ostanut muutamia kivoja ja tarpeellisia juttuja, ja lisäksi olen käynyt Jyväskylässä ja Lahdessa kirppiskierroksella.

Jyväskylän kirppareita ehdin kiertää työmatkani jälkeen pari tuntia, ja Lahdessa kävin viime lauantaina Onnibusilla kaverini kanssa. Emmepä juuri muuta tehneetkään kuin kierrelleet kirppiksillä. Launeessa Ajotiellä oli muuten aikamoinen kirpputorikeskittymä - jos Lahteen kirppareille mielitte, kannattaa mennä sinne.

Jyväskylästä löysin muun muassa kaksi punaista Chymos-purkkia 2,50 euron kappalehintaan. En ole niin halvalla nähnyt vielä missään ennen tuota! Olivat vielä aikalailla priimakunnossa, ei ruostetta eikä kulumaa. Löysin myös Riihimäen lasin maustepurkkeja, jotka ovat tuossa kuvassa oikealla (euron kappalehintaan), ja Granitin sillipurnukan. En edes pidä sillistä, mutta tuo oli pakko ottaa mukaan, kun se maksoi vain 50 senttiä.

Olen jo kauan metsästänyt noita tuotannosta poistuneita pieniä pallokynttilöitä. Olen usein joutunut pulittamaan pitkän pennin ja ostamaan kynttilänjalan kynttilän mukana, vaikka jalkoja olisi ollut jo tarpeeksi. Mutta nyt löysin niitä Lahdesta yhdeltä Launeen kirpputorilta kokonaisen laatikollisen! Ja vielä noita ihania vaaleansinisiä! Maksoin laatikollisesta muistaakseni noin kaksi euroa. (Nyt ei ole tosin taas tarpeeksi kynttilänjalkoja - kierre on valmis.)

Toinen mahtava löytö, jonka raahasin Lahdesta lähijunalla kotiin, oli tuo valkoinen pinnatuoli, jonka löysin Pelastusarmeijan kirppikseltä. Olen etsinyt pinnatuolia makuuhuoneeseen sen jälkeen kun meille tuli toinen työpöytä pari viikkoa sitten. Lahdesta löysin malliltaan täysin tuohon vanhaan sopivan viidellä (!) eurolla. Pinnatkaan eivät yhtään heilu, vaan tuoli on tosi tukeva. Kannatti kyllä tuohon hintaan raahata tuolia Vesijärvenkadulla pari kilometriä!

Nyt ompelunurkkaus on t ä y d e l l i n e n!

Tässä vielä muutamia Lahden-löytöjä:

Kermanvärinen Livalin lamppu, jonka kiinnitän sängyn yläpuolelle punaisen kaveriksi, jotta molemmilla nukkujilla on omat yövalot. Maksoin lampusta vitosen, mikä ei ole mielestäni mitenkään liikaa.

Ja tuollainen ruskea kananmunansäilytysteline! Löysin yhden tuollaisen Jyväskylästä (oiskohan maksanut kolme euroa) ja toisen aivan samanlaisen Lahdesta (50 senttiä). Nyt pääsee niistä pahvikennoista kokonaan eroon, kun koko kennollinen mahtuu noihin muovirasioihin.

On muuten vähän hassua, että pitää jääkaappiakin sisustaa retroesineillä, vaikka ne ovat siellä oven takana piilossa. Mutta toisaalta puolustukseksi on pakko sanoa, että joka kerta kun avaa jääkaapin oven ja näkee nuo kananmunaboksit, tulee jotenkin hyvälle mielelle. Olen itse asiassa jopa keittänyt ja paistanut kananmunia useammin kuin aikaisemmin.

Ja sitten löysin meille vielä Sarviksen valkoiset mukit hammasmukeiksi (30 senttiä kappaleelta). Kolmas muki on kissan, jonka hampaat pitää harjata joka ilta.

En stailannut tuota kylppärikuvaa mitenkään, joten kuvassa näkyy nyt myös kloriittipulloja, ryppyisiä pyyhkeitä ja kissanhiekkasäkki. Mutta sitähän se arki onkin, mitäpä tuota kaunistelemaan.

Vielä loput Lahden-löydöt:

Enpä ole aiemmin esitellyt vaatteita enkä kenkiä tässä blogissa. Lauantaiset ostokset sopivat tosin nyt niin hyvin retrohenkeen, että pakko hehkuttaa niitäkin. Löysin Kontista aivan ihanan Finnwearin käyttämättömän näköisen kesämekon, jossa on tuollainen nyöri vyötäröllä (4,50 euroa)! Miinusta mekko saa hieman siitä, että se ei ole kokonaan puuvillaa vaan osittain polyesteria. Toisaalta malli on aika väljä, joten eipä kangas pahasti hiosta.

Esim. 70-luvun retromekot on usein muutoin aivan ihania, mutta ne ovat lähes aina tekokuitua, ja olen tottunut käyttämään vain luonnonkuituja. Marimekon retromekot ovat onneksi lähes aina jämäkkää puuvillaa. Pitääkin joskus esitellä täällä retro-Marimekko-kokoelmani, joka on ahkerassa käytössä. Varsinkin 80-luvun puuvillamekot ovat riittävän siistejä toimistolle mutta silti sopivan retroja ja ilmeikkäitä.

Ja sitten löysin tuollaiset ihanat Meksikossa valmistetut nahkaiset tanhukengät! Täydelliset; istuvat kuin hansikas!

Ja sitten lopuksi muutamia alelöytöjä:

Finlaysonilla oli vihreää Taimi-vahakangasta tarjouksessa, ja ostin sitä muutaman metrin ruokapöydälle, kun vanha Siirtolapuutarha-kangas päätyi työpöydän suojaksi. Epäilin aluksi hieman tuota vihreän sävyä, mutta se sopiikin aika hyvin ryijyn ja vaaleanpunaisen räsymaton kanssa yhteen. Ja kaiken lisäksi meillä on parvekkeella tyynyjä ja istuintyynyjä, jotka ovat myös Taimi-kuosia.

Iittalan nettikaupan alesta löysin puolestaan nuo vaaleanvihreät Nappula-kynttilänjalat pari vuotta sitten ostetun mustan Nappulan ja kierrätyskeskuksesta löytyneen valkoisen Pinon kaveriksi. Tarkoituksenani oli ostaa vain tuo pidempi, mutta tilauksen tehtyäni huomasin, että olin vahingossa tilannut pienemmän. Päätin sitten tilata myös sen pidemmän, kun postikulujakaan ei ollut. Nyt kynttilänjalkakokoelma näyttää valmiilta ja just kivan rönsyilevältä!

Seinähylly

Eipä ole viime päivinä jäänyt oikein aikaa blogin päivittämiselle. Ensi viikolla on tiedossa yksi iso työmatka, joka on vaatinut paljon valmistautumista. Olen ollut töissä aamusta iltaan. Juhannuksen jälkeen onneksi helpottaa, ja pian koittaa kesälomakin, jolloin kodinlaittohommille ja blogin kirjoittamiselle on ruhtinaallisesti aikaa!

Eilen porasimme seinään jälleen yhden Lundian. Mainitsin viime päivityksessä, että etsin yhtä 48 x 30 cm -kokoista tikasta seinähyllyä varten. Löysin tikkaan lopulta Huuto.netistä yhdeltä Lundia-myyjältä, jolta sain ostettua samalla myös seinäkannakkeet. Toisen tikkaan täytelevyn hain Lundia-liikkeestä uutena, mutta muutoin löysin kaiken käytettynä. Propsit Lundialle muuten siitä, että sain myymälässä tosi hyvää palvelua, vaikka olin hankkinut kaikki kalliimmat osat käytettynä ja ostin liikkeestä vain edullisemmat puuttuvat osat. Lundialla tosiaan ymmärretään kierrätyksen tärkeys.

Seinähyllyyn pääsivät kauneimmat Riihimäen lasin retromaljakot, Aalto-maljakko, itse koristelemani teekannu sekä lajitelma retropeltipurkkeja, tarjottimia ja muovipurnukoita.

Kaikki muovipurnukat ja tarjottimet sekä Granitin omenakippo ovat kirpputorilta ja second hand -kaupoista, samoin raidalliset Chymos-purnukat. Unikko-purkin olen saanut anopilta, ja suurin osa venäläisistä teepurkeista sekä takarivistä pilkottava ruusupurkki ovat äitini lapsuudenkodista, jos oikein muistan. Riihimäen lasin maljakot pientä ruskeaa kääntömaljakkoa lukuun ottamatta ovat puolestaan äidinäitini peruja. Ne ovat kenties arvokkaimpia koriste-esineitäni niin rahalliselta arvoltaan kuin tunnearvoltaan.

Seinähylly on niin hieno, että voisin seistä olohuoneessa sen edessä ja ihailla sitä kaiket päivät! Ja siihen mahtuu vielä uusiakin purkkeja, jos (tai kun) löydän niitä kirppiskierroksilta edullisesti.

10-vuotias siskoni on meillä juuri yökylässä (kuorsaa parhaillaan tuossa vieressä sohvalla). Hän toimi makutuomarina, kun täytin hyllyä. Täytyy sanoa, että häneltä sain kyllä parhaat sommitteluideat! Sisko myös kehui hyllyä ja sanoi sitä kauniiksi. Hauskaa huomata, että meillä on samanlainen maku, vaikka toinen on minua 17 vuotta nuorempi.

Tänään mennään Lintsille, jee!

Lundia-fiilistelyä

Mulle on tullut nyt tässä kevään aikana aivan käsittämätön hinku saada meille lisää Lundiaa. Löysin lapsuudesta tutun huonekalumerkin uudelleen viime kesänä, kun ostimme käytetyn Lundia-kirjahyllyn Ikean klohmojen Expeditien tilalle. Fiilistelen vieläkin joka päivä sitä, miten nätti ja käytännöllinen kirjahyllymme on. Miksipä käytännöllistä Lundiaa ei siis hankkisi muuallekin, sitä kun saa vieläpä edullisesti käytettynä?

Tällä viikolla ostimme ystävältäni 78 cm korkean hylly-kaappikokonaisuuden pilkkahintaan. Mietin kauan, mihin panisin hyllyn ja mihin käyttöön se tulisi. Lopulta sen paikka löytyi eteisestä, jossa se palvelee kenkä- ja sälähyllykkönä. Hyllyillä on koreja, joissa voi säilyttää kaikenlaista eteissälää (muistilappuja, kyniä, kenkälankkeja), ja alimmalla hyllyllä liukuovien takana on kenkiä. Nyt kapea ja pieni eteinen on paljon tilavampi ja käytännöllisempi, kun suurin osa kengistä on piilossa ovien takana.

Säilytyskorit ostin Emmaukselta 40 sentin kappalehintaan. Avohyllyllä on näkyvissä kivat retrokorit, ja uudemmat korit ovat ovien takana piilossa.

Oletteko muuten koskaan nähneet tuollaisia Lundia-liukuovia? Minulle nuo olivat aivan uusi tuttavuus. Kätevät ja nätit ne kyllä ovat! (Lattialla ei ole muuten nyt mattoja, koska ne odottavat tamppausta kasassa parvekkeella.)

Seuraavaksi aion kasata Lundioista olohuoneeseen pianon yläpuolelle seinähyllyn, johon panen esille retropeltipurkkeja ja Riihimäen maljakoita. Löysin Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta jo yhden tikkaan ja hyllyt. Toinen tikas on vielä etsinnässä. 

Tuollaisia 48 cm korkeita tikkaita on tosi vähän missään myynnissä. Yhden ilmoituksen löysin Tori.fistä, mutta myyjä ei suostu postittamaan tikasta Tampereelta Helsinkiin, koska siitä on "liikaa vaivaa". Uutenakaan en viitsisi tikasta ostaa, koska uusien ja käytettyjen sävyero on usein silmiinpistävän suuri. No, onneksi saan ensi viikolla auton lainaan kälyltä, niin voin tehdä reissun kierrätyskeskusen Espoon-kierrätystavarataloon. Jospa sieltä löytyisi!

Pullakoriyllätys

Eräs tuttuni oli huomannut Facebookissa, että pidän retromuoviastioista, ja lähetti ystävällisesti minulle ilmaiseksi kolme mökiltä löytämäänsä 70-luvun (?) pullakoria, joita hän ei itse tarvinnut. Kyllä maailmassa on vielä hyviä ihmisiä!

Eivätkö olekin ihania? Erityisen paljon pidän tuosta siniturkoosista - se on ihanan muotoinen, ja verkko näyttää vähän pitsivirkatulta!

Satutteko muuten tietämään, mikä valmistaja tällaisia koreja aikanaan teki tai mistä maasta ne ovat peräisin? Aina välillä tällaisia näkee myynnissä Facebookin Lumppula-ryhmässä, mutta valmistajaa en ole saanut sieltäkään selville.

Voisinkin leipoa huomenna pullaa ihan näiden korien kunniaksi. Nam!