Räsymattoja

Olin viime viikon Keski-Suomessa kesäloman vietossa ja sukuloimassa. Tein aika mahtavia kirppislöytöjä Nelostien varrella sijaitsevilta kirppiksiltä! Niistä kuitenkin myöhemmin lisää - ensin haluan esitellä uudet räsymattoni, jotka löysin mökiltä tarpeettomina. Nyt yksi sisustustavoite on saavutettu: kaikki mattomme ovat räsymattoja kynnysmattoa myöten.

Kaikki matot ovat äitini ja mummini yhdessä 70-luvulla kutomia, ja alkujaan niiden paikka on ollut äitini lapsuudenkodissa. Tykkään mattojen selkeistä väreistä ja leveistä raidoista.

Nyt kynnysmattokin sopii yhteen muiden eteisen mattojen kanssa.

Räsymattoja riitti parvekkeellekin. Betonilattia on viimeinkin kokonaan peitossa! Aiemmin parvekkeella ollut räiskyvänkeltainen räsymatto muutti puolestaan mökille. Se oli liian pitkä meidän parvekkeelle, mutta mökin pitkään eteiseen se sopii just passelisti.

Makuuhuoneen rumsteerausta

Ostimme jokunen viikko sitten Itäkeskuksen kierrätyskeskuksesta parillakympillä rulopöydän miehelle pienoismallien maalauspöydäksi. Rulopöytä sopii maalauspöydäksi täydellisesti, koska kannen alla pienet maalipurkit sun muut eivät kerää pölyä ja maaliroiskeetkin saa piiloon. Pöytä ei miellytä silmääni mitenkään erityisen paljon: muoto on kiva, mutta pöytä on lastulevyä ja kannen mdf-levyn puunsävy on jotenkin keinotekoisen näköinen. Hyvä ostos se kuitenkin oli hintaansa nähden.

Päädyimme muuttamaan makuuhuoneen huonekalujen järjestystä, koska huoneeseen piti saada mahtumaan toinenkin työpöytä. Sänky siirtyi toiselle oviseinustalle niin, että pitkälle seinustalle mahtui molempien työpöydät riviin. Pöydät näyttävät mielestäni ihan kivalta yhdessä, ja järjestys toimii hyvin. Ihanaa, kun mulla on nyt ihan oma ompelupöytä!

Pöytien erilaiset puunsävyt alkoivat häiritä vähän, joten panin Siirtolapuutarha-vahakangasliinan omalle pöydälleni tuomaan vähän värikkyyttä ja elävyyttä. Liina on hyvä siksikin, että ompelukone ja saumuri pysyvät paremmin paikoillaan ommellessa. Ruokapöydän vahakangasliinaksi Siirtolapuutarhan tilalle löysin harmaata Taimi-vahakangasta Finlaysonin nettikaupan alesta.

Onhan tämä makkarimme nyt aika ahdas, mutta toisaalta pienessä 45 neliömetrin kaksiossa pitää ottaa jokainen neliö käyttöön. Pelkästään nukkumiseen tarkoitetusta makuuhuoneesta voi haaveilla sitten seuraavissa isommissa asunnoissa, jos sellaiseen tulee joskus tarve muuttaa.

Tuolin päälle on levitetty muuten uusin ompelukseni: pitkä mekko Maija Isolan 1970-vuoden Jenkka-kankaasta. Teen mekon itselleni ystäväni syntymäpäiviä varten - hän toivoi, että juhlavieraat pukeutuisivat 60- tai 70-luvun vintagevaatteisiin. Vaikka pidän sisustuksessa 70-luvun tyylistä, pukeudun yleensä enemmän 80-lukua henkiviin mekkoihin ja hameisiin. Luulen, että tuosta mekosta tulee kuitenkin sellainen, jota käytän ihan arkenakin, koska saan tehdä sen juuri omannäköisekseni.

Tuolta rulopöytä näyttää sisältä. Sinne mahtuu kyllä paljon tavaraa! (Kissa onnistui muuten tunkemaan melkein kaikkiin kuviin :D.)

Löysin Jyväskylästä kirpparilta 50 sentillä Sarviksen punaisen ruokailuvälineidenkuivatustelineen, jonka otin käyttöön virkkuukoukkujen ja puikkojn säilytystelineenä. Toimii! (Toisella kirpparilla samainen teline olisi maksanut viisi euroa. Onneksi en ostanut, koska seuraavasta paikasta löysin saman kymmenen kertaa halvemmalla.)

Liinavaatekaapin päällä on Lumppulasta huutamani Livalin punainen seinävalaisin ja Ariksen vähän isompi valkoinen seinävalaisin. Aris kiinnitetään työpöytäni yläpuolelle työvalaisimeksi ja Lival taas lukulampuksi sängyn yläpuolelle, kunhan kaverini palauttaa poran lainasta. Yöpöydällä oleva Block ei oikein riitä lukuvaloksi - toisaalta, kuka nyt uuninlampun valossa lukisikaan.

Seinähylly

Eipä ole viime päivinä jäänyt oikein aikaa blogin päivittämiselle. Ensi viikolla on tiedossa yksi iso työmatka, joka on vaatinut paljon valmistautumista. Olen ollut töissä aamusta iltaan. Juhannuksen jälkeen onneksi helpottaa, ja pian koittaa kesälomakin, jolloin kodinlaittohommille ja blogin kirjoittamiselle on ruhtinaallisesti aikaa!

Eilen porasimme seinään jälleen yhden Lundian. Mainitsin viime päivityksessä, että etsin yhtä 48 x 30 cm -kokoista tikasta seinähyllyä varten. Löysin tikkaan lopulta Huuto.netistä yhdeltä Lundia-myyjältä, jolta sain ostettua samalla myös seinäkannakkeet. Toisen tikkaan täytelevyn hain Lundia-liikkeestä uutena, mutta muutoin löysin kaiken käytettynä. Propsit Lundialle muuten siitä, että sain myymälässä tosi hyvää palvelua, vaikka olin hankkinut kaikki kalliimmat osat käytettynä ja ostin liikkeestä vain edullisemmat puuttuvat osat. Lundialla tosiaan ymmärretään kierrätyksen tärkeys.

Seinähyllyyn pääsivät kauneimmat Riihimäen lasin retromaljakot, Aalto-maljakko, itse koristelemani teekannu sekä lajitelma retropeltipurkkeja, tarjottimia ja muovipurnukoita.

Kaikki muovipurnukat ja tarjottimet sekä Granitin omenakippo ovat kirpputorilta ja second hand -kaupoista, samoin raidalliset Chymos-purnukat. Unikko-purkin olen saanut anopilta, ja suurin osa venäläisistä teepurkeista sekä takarivistä pilkottava ruusupurkki ovat äitini lapsuudenkodista, jos oikein muistan. Riihimäen lasin maljakot pientä ruskeaa kääntömaljakkoa lukuun ottamatta ovat puolestaan äidinäitini peruja. Ne ovat kenties arvokkaimpia koriste-esineitäni niin rahalliselta arvoltaan kuin tunnearvoltaan.

Seinähylly on niin hieno, että voisin seistä olohuoneessa sen edessä ja ihailla sitä kaiket päivät! Ja siihen mahtuu vielä uusiakin purkkeja, jos (tai kun) löydän niitä kirppiskierroksilta edullisesti.

10-vuotias siskoni on meillä juuri yökylässä (kuorsaa parhaillaan tuossa vieressä sohvalla). Hän toimi makutuomarina, kun täytin hyllyä. Täytyy sanoa, että häneltä sain kyllä parhaat sommitteluideat! Sisko myös kehui hyllyä ja sanoi sitä kauniiksi. Hauskaa huomata, että meillä on samanlainen maku, vaikka toinen on minua 17 vuotta nuorempi.

Tänään mennään Lintsille, jee!

Lundia-fiilistelyä

Mulle on tullut nyt tässä kevään aikana aivan käsittämätön hinku saada meille lisää Lundiaa. Löysin lapsuudesta tutun huonekalumerkin uudelleen viime kesänä, kun ostimme käytetyn Lundia-kirjahyllyn Ikean klohmojen Expeditien tilalle. Fiilistelen vieläkin joka päivä sitä, miten nätti ja käytännöllinen kirjahyllymme on. Miksipä käytännöllistä Lundiaa ei siis hankkisi muuallekin, sitä kun saa vieläpä edullisesti käytettynä?

Tällä viikolla ostimme ystävältäni 78 cm korkean hylly-kaappikokonaisuuden pilkkahintaan. Mietin kauan, mihin panisin hyllyn ja mihin käyttöön se tulisi. Lopulta sen paikka löytyi eteisestä, jossa se palvelee kenkä- ja sälähyllykkönä. Hyllyillä on koreja, joissa voi säilyttää kaikenlaista eteissälää (muistilappuja, kyniä, kenkälankkeja), ja alimmalla hyllyllä liukuovien takana on kenkiä. Nyt kapea ja pieni eteinen on paljon tilavampi ja käytännöllisempi, kun suurin osa kengistä on piilossa ovien takana.

Säilytyskorit ostin Emmaukselta 40 sentin kappalehintaan. Avohyllyllä on näkyvissä kivat retrokorit, ja uudemmat korit ovat ovien takana piilossa.

Oletteko muuten koskaan nähneet tuollaisia Lundia-liukuovia? Minulle nuo olivat aivan uusi tuttavuus. Kätevät ja nätit ne kyllä ovat! (Lattialla ei ole muuten nyt mattoja, koska ne odottavat tamppausta kasassa parvekkeella.)

Seuraavaksi aion kasata Lundioista olohuoneeseen pianon yläpuolelle seinähyllyn, johon panen esille retropeltipurkkeja ja Riihimäen maljakoita. Löysin Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta jo yhden tikkaan ja hyllyt. Toinen tikas on vielä etsinnässä. 

Tuollaisia 48 cm korkeita tikkaita on tosi vähän missään myynnissä. Yhden ilmoituksen löysin Tori.fistä, mutta myyjä ei suostu postittamaan tikasta Tampereelta Helsinkiin, koska siitä on "liikaa vaivaa". Uutenakaan en viitsisi tikasta ostaa, koska uusien ja käytettyjen sävyero on usein silmiinpistävän suuri. No, onneksi saan ensi viikolla auton lainaan kälyltä, niin voin tehdä reissun kierrätyskeskusen Espoon-kierrätystavarataloon. Jospa sieltä löytyisi!

Työpöytä työkeskuksesta

Viimeinkin ehdin päivittää työpöydästä, jonka löysin Pakilan työkeskuksesta viime viikolla!

Sosiaali- ja terveysviraston alaisen Pakilan työkeskuksen kalustemyymälässä myydään Helsingin kaupungin toimitiloista poistettuja vanhoja toimisto- ja päiväkotikalusteita. Varasto oli täynnä Lundiaa ja vaikka mitä ihania pöytiä ja hyllyjä ja tuoleja - ja superedullisin hinnoin! Lähes kaikki näytti olevan puunväristä, mutta kestävästä massiivipuusta valmistetut kalusteet on helppo käsitellä tai maalata uudelleen, jos ei puunväristä satu pitämään. Artekia ja Billnäsiäkin oli valikoimissa, mutta niitä ei enää myydä yksityishenkilöille.

En ollut käynyt Pakilan työkeskuksessa aikaisemmin, mutta vastaisuudessa kyllä käyn katsomassa huonekaluja sieltä ennen kuin ostan mitään uutena. En ehtinyt tällä kertaa katsella huonekaluja kovinkaan kauan, koska ehdin paikalle viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa. Ehdin kuitenkin bongata ja ottaa kyytiin tällaisen symppiksen työpöydän (maksoi noin 60 euroa).

Pöytä on sata kertaa parempi kuin sen tilalla ennen ollut Ikean heiluva ja kolhiintunut tylsä lastulevypöytä. Tuo on jotenkin persoonallinen, ja sillä on tarina! Sen ääressä tuntee itsensä jotenkin tärkeäksi ja hyödylliseksi, vähän kuin tekisi oikeita töitä, vaikka oikeasti vain ompelee omaksi huvikseen.

Jos nykyinen väri ei joskus miellytä, pöydän voi maalata. Toistaiseksi väri on kuitenkin tuntunut juuri sopivalta. Puunväri toi makkariimmekin lisää kotoisuutta ja lämpöä - siellä kun oli aiemmin jotenkin niin valkoista (vaikka onhan tuolla tuo tiikkinen yöpöytä ja liinavaatekaappikin, mutta silti).

Pöytä on myös juuri sopivan leveä syvyyssuunnassa niin, että siinä mahtuu säilyttämään minun ompelukonettani ja saumuria sekä miehen maalaustarvikkeita. Vetolaatikot ovat syviä, ja ne imevät sisäänsä uskomattoman paljon tavaraa.

Asiasta toiseen: Ensi viikolla saamme muuten lisää Lundiaa - tällä kertaa seinähyllyn (78 x 100 cm)! En tiedä vielä, tuleeko hylly eteiseen vai olohuoneeseen seinähyllyksi. Pitää miettiä ja mallailla. Lisää siitä ensi viikolla. Nyt pitää lopettaa, kun rupesi niin kovasti jännittämään tämäniltainen lätkäpeli - ajatukset eivät pysy enää kasassa. Peukut pystyyn! Suomi 1995!