maanantai 28. huhtikuuta 2014

Alu


Löysin perjantaina Kierrätyskeskuksesta tällaisen Alu-kahvipannun. Pähkäilin pitkään, mikähän pannun merkki mahtaa olla, koska pohjan tekstit olivat osittain kuluneet. Googlasin pitkään erilaisilla valu-, retro- ja pannu-sanojen yhdistelmillä, kunnes minulle valkeni, että pannun merkki näkyykin pohjassa vielä kokonaan. Aluhan se on! Ja sitten muistin, että meillähän on mökilläkin jotain Alu-merkkisiä juttuja.

En löytänyt netistä mitään tietoa Alu-tuotemerkistä enkä tällaisten pannujen hinnasta. Maksoin omastani 8 euroa, enkä osaa yhtään sanoa, onko se paljon vai vähän. Sisäpinta on kyllä aivan ehjä, joten pannu on vielä käyttökelpoinen, vaikka pintamaali onkin vähän kulunut. (Minua ei yhtään haittaa tuollaiset kulumat, ne tuovat pannuun vain mukavaa rouheutta.) Jäin myös miettimään, olisiko jokin pannun osa alumiinia - tuotemerkki voisi viitata siihen. Sisäosa on tosin ihan pikimusta, joten alumiinia ainakaan se ei taida olla.

Onko kukaan koskaan törmännyt Alu-kahvipannuihin? Pannun pohjassa on Made in Finland -teksti, joten suomalaisesta yrityksestä ja tuotemerkistä on kyse.

Jotenkin symppiksen ja rempsakan näköinen panneroinen tuo on. Muistuttaa vähän norsua. (Taidan tosin nähdä kaikissa kahvi- ja teepannuissa norsun kärsöineen. Pitääkin joskus esitellä täällä Kaksitvån keramiikkapajassa koristelemani teepannu, josta tuli norsu.)



sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Jättikori

Sain lankakorin viimeinkin valmiiksi aamulla! Siitä tuli superiso, mikä on just hyvä, koska sinne mahtuvat nyt melkein kaikki langat!


Kori on virkattu trikookuteesta Virkkuri-kirjan XL-kokoisen korin ohjeella. Sovelsin ohjetta ja tein korista vielä vähän isomman. Reunaan virkkasin piparkakkureunan näin: *virkkaa 6 p yhteen silmukkaan, jätä väliin 1 s, virkkaa 1 ks, jätä väliin 1 s*, toista * - *.

Virkkurissa XL-koriin suositellaan 9 mm:n koukkua, mutta minä virkkasin korin seiskamillisellä. Pohjan ehdin tehdä kasilla, mutta jouduin vaihtamaan seiskaan sen jälkeen kun molemmat kasin koukkuni olivat katkenneet. Seiskalla virkkaaminen oli aikamoista vääntämistä, mutta toisaalta korista tuli tosi tukeva. Ei lörpähdä!

En muuten ymmärrä, miksi isot virkkuukoukut (kasit ja suuremmat) tehdään lähes aina muovista. Eihän muovi kestä paksua trikookudetta tai matonkudetta ollenkaan. Kauhavan kangasaitta on ainoa paikka, jossa olen nähnyt myytävänä metallisia kasin, ysin ja kympin koukkuja. Tähän asti olen sinnitellyt muovisilla, mutta nyt voisin hommata metalliset.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Parvekepuutarhasuunnitelmia

Meillä on lasitettu eteläparveke, joka kuumenee helteisinä kesäpäivinä varsin paahteiseksi. En ole toistaiseksi uskaltanut kasvattaa parvekkeella oikein mitään muuta paitsi muutamia helppoja kesäkukkia, kuten orvokkeja, pelargoneja ja krysanteemeja, vaikka sinne mahtuisi kasveja paljon enemmänkin. Tänä vuonna ajattelin viimeinkin hyödyntää isoa parvekettamme myös hyötykasvien kasvattamiseen. Lisäksi haluaisin hankkia paljon enemmän kukkia ja koristekasveja kuin aikaisemmin, jotta parvekkeesta tulisi viihtyisämpi ja puutarhamaisempi. Aiempina kesinä parvekkeella on näyttänyt kukista huolimatta jotenkin kalsealta, jotakuinkin samalta kuin nyt:


Hyötykasvien kasvattamisen alkeet ovat periaatteessa tuttuja, koska vanhemmillani oli aikoinaan aarin kokoinen palsta Vuosaaren Uutelassa ja autoin heitä usein kesäisin viljelyhommissa. Sen sijaan en ole aikaisemmin oikein tiennyt, mitkä kasvit tykkäävät paahteesta tai ylipäätään selviävät kuumalla parvekkeella, jossa ilmakaan ei kierrä ilman säännöllistä tuuletusta. Muutamat kokeiluni ovat olleet aika säälittäviä: basilikat ja muut auringossa viihtyvät yrtit ovat kuivahtaneet, ja jopa rahapuu meinasi kuolla paahteessa. Nyt sain kuitenkin kaupunkiviljelystä innostuneelta kaveriltani muutamia vinkkejä, mitä kasveja minun kannattaisi hankkia ja miten niitä olisi hyvä hoitaa. Otin vinkeistä vaarin, ja ajattelin kokeilla ainakin näiden kasvien kasvattamista:

Säleikkövilliviini

Uudeksi monivuotiseksi koristekasviksi aion hankkia säleikkövilliviinin, joka toisi kaivattua puutarhamaisuutta parvekkeellemme. Villiviini on helppohoitoinen köynnöskasvi, joka kasvaa hurjaa vauhtia ja peittää parhaimmillaan koko seinän ja kattoakin. Lisäksi se talvehtii lasitetulla parvekkeella, ja syksyisin se saa ihanan punaisen värin. Just passeli meille!

Villiviini sopisi esimerkiksi takaseinälle, jossa ei ole nyt mitään muuta kuin seinätanko ja siitä roikkuvia haalistuneita paperilyhtyjä. Säleikön ajattelin hommata Hong Kongista, jossa on parhaillaan myynnissä Laura Ashleyn köynnösristikoita karkkiväreissä (s. 6).

Ananaskirsikka

Olen kuullut monilta, että ananaskirsikka menestyy hyvin aurinkoisilla parvekkeilla ja tekee paljon hedelmiä (jotka on muuten superhyviä, kannan niitä aina tarjouksesta laatikkokaupalla kotiin). Siemenestä lähtien en ajatellut ananaskirsikkaa kasvattaa, vaan ostan valmiin taimen, koska kevät on jo pitkällä.

Lehtikaali

Lehtikaali kestää kuulemma kuumuutta aika hyvin. Sille tulisi myös käyttöä salaateissa, pataruoissa ja sipseiksi paistettuna.

Chilit

Chilit viihtyvät kuumassa, joten ajattelin kokeilla niidenkin kasvatusta. Satoa voisi sitten kuivattaa ja käyttää vaikkapa talven pataruokien mausteena. Chilit voisi istuttaa vaikkapa amppeliin.

Kirsikkatomaatti

Kirsikkatomaatin voisi istuttaa kasvusäkkiin, niin lannoituksesta ei tarvitsisi huolehtia. En ole aivan varma, viihtyykö kirsikkatomaatti paahteessa. Kokeilemalla se selviää!

Lisäksi kasvihuonekurkku olisi kiva, mutta se palaa helposti suorassa auringonvalossa. Voisin kokeilla näin alkuun kasvattaa vaikkapa amppelikurkkua pellavaverhojen takana ja katsoa, miten se menestyy. Yrtit ja herneenversot kasvatan tänäkin vuonna sisällä eteläikkunalla, jossa ei ole aivan yhtä paahteista kuin parvekkeella. Yrttejä en kasvata myöskään siemenistä vaan torilta ostetuista taimista, niin saan satoa varmemmin.

Ajattelin hankkia itselleni jonkin hyötykasvioppaan, josta saisin istutus- ja kasvatusvinkkejä. Olisikohan esimerkiksi tämä hyvä? Saas nähdä, miten vielä innostun! Ei pidä rohmuta kuitenkaan liikaa heti ensimmäisellä kokeilukerralla.

Kaiffarit

Eilen kävi aikamoinen säkä Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa: löysin retro-Kenwood-tehosekoittimeemme varakannun! Varsinaisessa kannussa olikin jo yksi halkeama, ja vaikka terä on edelleen murskannut jäät ja pähkinät, se ei ole ollut enää aivan parhaassa mahdollisessa terässä (heh heh) sen jälkeen kun blendasin vahingossa haarukan.

Bongasin harmaan kannun kierrätyskeskuksen pihalta ja kysyin ekana vastaan tulleelta työntekijältä, paljon se maksaa. Äijä murahti, että "nooo, sopisiko vaikka euro?", ja euro totisesti sopi mulle! Kannu oli tosin aika likainen, ja lähes koko eilisilta meni putsatessa kannua ruokasoodaliuoksella, hammasharjalla ja kloriitilla. Mutta nyt se kiiltelee tuossa ilta-auringossa kamunsa vieressä ja odottaa sitä hetkeä kun se pääsee murskaamaan marjoja, pähkinöitä ja haarukoita.


En muuten tiedä uudemmista tehosekoittimista, mutta ainakin meidän Kenwoodissa terän saa irti lasikannusta, joten kannun voi pestä astianpesukoneessa. Samalla teränkin saa harjattua tiskiharjalla kunnolla puhtaaksi, kun kannu ei ole tiellä. Kätevää!

torstai 24. huhtikuuta 2014

Ruukkuja ja purnukoita

Olen löytänyt viime päivinä kivoja lasipurkkeja ja kukkaruukkuja kirppareilta kohtuuhintaan. Nyt varastossa on tarpeeksi astioita kesän yrteille ja kukille. Ihan just onkin muuten mullanvaihdon aika!



Löysin Sörnäisten ja Itäkeskuksen Fidalta kolme Riihimäen lasin yhden litran Ilvestölkkiä (6,50, 7 ja 7 euroa). Ylemmän kuvan tölkissä on ilveksen kuva ja Riihimäki-teksti kyljessä, alemmissa näkyy enää haaleat jäljet valoa vasten. Kahdessa tölkissä on myös kannet (eivät alkuperäiset mutta nätit). Ylemmän kuvan kannettomassa tölkissä ajattelin kasvattaa kesällä basilikaa tai jotain toista eteläikkunalla viihtyvää yrttiä. Pääsiäisenä iskin siihen timjamipuskan, jota en ole jaksanut vielä istuttaa multaan. Kannellisille en ole keksinyt vielä käyttötarkoitusta (kuiva-ainekaapit ovat jo täynnä umpiolasipurkkeja), mutta onneksi erilaisille säilytyspurkeille tulee aina jossain vaiheessa tarvetta.

Etsiessäni tietoa Ilvestölkeistä löysin muuten Kansalliskirjaston kokoelmista hauskan vanhan lehtileikkeen, jossa on muun muassa säilöntävinkkejä ja hilloreseptejä. Ilvestölkille on nähtävästi joskus myönnetty Kotisisar-tuote-tavaramerkki. Hyviä tölkkejä ne ovatkin, ja nerokkaan muotoisia: hyllyllä tai kaapissa niiden väliin ei jää hukkatilaa, koska ne ovat kulmikkaita eivätkä täysin pyöreitä.


Itäkeskuksen Fidalta löysin kaksi erikokoista Richard Lindhin suunnittelemaa Arabian kukkaruukkua aluslautasineen vuosilta 70 ja 71 (8 ja 10 euroa). Vanhoja Arabian ruukkuja myydään jonkin verran kirpputoreilla, mutta niissä ei ole kovinkaan usein aluslautasia. 18 euroa ei ole mielestäni mitenkään kova hinta kahdesta ruukusta ja aluslautasesta. Näin itse asiassa eilen Sörnäisten Fidalla yhden toisenmallisen Richard Lindhin kukkaruukun. Siinä ei ollut aluslautasta ja se oli myös pienintä kokoa, mutta sen hinta oli 25 euroa! Ostin kolme samanlaista ja -kokoista ruukkua syksyllä Hietalahden kierrätyskeskuksesta kahden euron kappalehintaan. Niiden leimat olivat kuluneet, joten ehkä hinnoittelija ei ollut tiennyt, että ne ovat Arabiaa. Kierrätyskeskuksessa oli myös kaksi isompaa ruukkua, ja ne maksoivat muistaakseni viitisen euroa. Kaikein isoimpaan istutin toissa viikolla krysanteemin.


Kissanpesän purkaminen ja lankakorin virkkaaminen ei ole pääsiäisen jälkeen oikein edistynyt, kun työt ja muut kiireet ovat vieneet kaiken ajan. Kissat ovat ottaneet tässä välissä kaiken irti lattialla lojuvista trikookudekeristä. Parhaillaan olohuoneessa näyttää tältä:

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Rikookude kiinnostaa

Rupesinpa iltapuhteeksi järjestelemään lankojani, jotka ovat olleet jo pidemmän aikaa aivan sekaisin. Totesin, että tarvitsen langoilleni toisen trikookudekorin; nyt puolet langoista on Sokoksen muovipussissa, jossa ne eivät tosiaankaan houkuttele virkkaamaan eivätkä neulomaan. Päätin sitten purkaa kissojen pesän (jonka mainitsin myös edellisessä tekstissäni). Kissat eivät tosiaan ole olleet aikaisemmin kiinnostuneita pesästään, mutta heti kun rupesin purkamaan sitä, se alkoi yhtäkkiä kummasti kiehtoa. Tilanne oli ensin tällainen:



Hyvin pian se yltyi tällaiseksi:



Ja nyt tilanne on tämä:


Taidan jatkaa suosiolla huomenna. (Pahoittelen muuten kuvien keltaisuutta. Illalla valo ei tuntunut riittävän, ja toistaiseksi kameranakin on vain Iphone.)

Mummola

Asumme 70-luvun alussa rakennetussa kerrostalossa. Ostimme kaksiomme noin kaksi vuotta sitten. Vaikka asuntoamme on remontoitu alkuperäistä modernimmaksi, on siellä edelleen mukava 70-lukulainen tunnelma. Esimerkiksi ovet ja ovenkahvat, punaruskeat ikkunanpuitteet sekä kylpyhuoneen Arabia-naulakot ja petroolinsiniset kaakelit ovat alkuperäiset.

Sisustusmakunikin on muuttunut täällä asuessani aiempaa 70-lukulaisempaan suuntaan. Nyt jo edesmennyt mummoni asui samantyylisessä asunnossa Orimattilassa, ja viime aikoina olen pannut merkille, että kotini muistuttaa aika paljon lapsuuteni mummolaa. Ehkä siksi viihdyn täällä niin hyvin, vaikka moni paikka on vähän vinksallaan ja rönsyilevä sisustus on kaukana sisustuslehtimäisen harmonisesta.

Sisustuksessa tykkään näistä asioista:


1. Värit ja värikkäät kuosit


Olen sitä mieltä, että mitä värikkäämpi, sen kotoisampi. Lempivärejäni ovat 70-luvun kirkkaat värit ja pastellivärit. Niitä voi myös yhdistellä sisustuksessa toistensa kanssa aika näppärästi. Pidän paljon myös Marimekon ja Ivana-Helsingin retrohenkisistä kuoseista. Viime aikoina olen ihastunut vuosien jälkeen klassikko-Unikkoon. Parvekkeen ruokapöydän Unikko-kerniliinan sain anopilta pari viikkoa sitten.


Ompeluksista ylijääneitä kangastilkkuja olen pingottanut kirpputoreilta ja käsityötarvikeliikkeiden poistokoreista haalimiini kirjontakehyksiin ja ripustanut seinälle. Sain idean alkujaan Marimekon Surrur-kirjasta.


2. Räsymatot, ryijyt sekä kaikenlaiset virkatut asiat


Olen löytänyt kirppareilta useita virkattuja päiväpeittoja. Parhaillaan käytössä on lohenpunainen peitto, jonka löysin Uffin alepäiviltä viidellä eurolla. 

Kala- ja puuvillalangasta virkatut peitot ovat kertakaikkiaan huikea käsityötaidonnäyte: ajatelkaa, kuinka monta tuntia muutaman neliömetrin kokoiseen ohuella langalla virkattuun työhön on kulunut! Minä en luopuisi peitostani koskaan, jos joskus jaksaisin tehdä sellaisen itse. Vielä en kuitenkaan niin isoon virkkaushommaan ole ryhtynyt. Toistaiseksi pinta-alaltaan isoin virkkuutyöni on torkkupeitto, jonka tein viime talvena erivärisistä isoäidinneliöistä. Peitossa on harmaan, vaaleanpunaisen ja mustan lisäksi sinistä ja aniliininpunaista.



Ohuella langalla näpertämisen vastapainoksi sopivat hyvin trikookudevirkkuutyöt. Olen virkannut paljon erilaisia koreja, jotka kätkevät sisäänsä kaikenlaiset pikkutilpehöörit, joille ei ole omaa paikkaa. Kuvan raidallisen korin ohje on superinspiroivasta Virkkuri-kirjasta. Lisäksi olen virkannut lampunvarjostimia sekä parvekkeelle maton ja kissoille pesän (se ei tosin oikein kelvannut kissoille, eipä tietenkään, joten se odottaa purkua kaapissa).

Olkkarimme kruunu on äitini kirpparilta bongaama sinisävyinen ryijy, joka oli meillä viime kesänä myös vihkiryijynä. Joskus vielä suunnittelen ja teen oman ryijyn tuon kaveriksi.


3. Puu


Lämpimät, keltaiseen taittuvat puunsävyt eivät taida olla tätä nykyä kovinkaan muodikkaita sisustuksessa. Minä kuitenkin pidän niistä. Ne tuovat mieleen lapsuudenkotini ja luovat mielestäni kotoista tunnelmaa. Puun väri ei tunnu myöskään liian hyökkäävältä, kun sen kanssa yhdistelee kirkkaita värejä ja sopivasti valkoista. 

Viime kesänä löysimme Tori.fi:stä yli kolme metriä leveän mäntyisen Lundia-kirjahyllyn Ikean tummien, valoa syövien Expedit-hyllyjen tilalle. Lundia on aivan mahtava: Se kahmaisee sisäänsä hyllymetreittäin kirjoja, ja se on samalla sekä tukeva että siro. Se myös näyttää klassikolta mutta ei ole silti liian pramea vaan juuri sopivan konstailematon. Sitä voi myös muunnella, jos tarve tulee. Ja jos auringonvalo joskus kellastaa hyllyn aivan oranssiksi, sen voi vaikka kuultovahata freesimmäksi. Toivottavasti aurinko ei kellastaisi hyllyämme kuitenkaan pahemmin, niin paljon pidän tuosta männyn väristä.



Toinen iso puinen huonekalu olohuoneessamme on piano. Toffeenvärinen viilu ei ole minulle erityisen mieluinen, mutta pianon maalauttaminen kuljetuksineen päivineen maksaisi liikaa. Ei pianon väri kuitenkaan onneksi ihan kamalasti häiritse, koska pidän sen äänestä ja soinnista. Käyttöesinehän se on, ei niinkään huonekalu tai sisustuselementti. 

Sen sijaan pianon vieressä nököttävät miehen poikamiesboksista peräisin olevat kaiuttimet aion maalata kesällä. Vaikka puun sävyistä pidänkin, niin puun kuviointia jäljittelevistä muovipinnoista en oikein perusta.


4. Käytännöllisyys 


Pienessä kaksiossa asuessa on hyvä pitää mielessä, että kaikilla tavaroilla olisi jokin käyttötarkoitus. Varsinaisia koriste-esineitä en siis ota kotiini kovin mielelläni (paitsi Nuutajärven ja Arabian Finn Crystal -kynttilänjalkoja ja niihin sopivia pieniä pallokynttilöitä, joita ei enää valmisteta ja joita en siksi aio polttaa ikinä). Suosikkikoriste-esineitäni ovat vanhat peltipurkit, sillä niissä voi säilyttää erilaisia pikkutavaroita, kuten nappeja, helmiä tai koruja. Ompelutarvikkeet pysyvät järjestyksessä metallisessa Mars-laatikostossa, jonka löysin keskiviikkona Fidalta.

 

Keittiömme on niin piskuinen, että sielläkin tarvitaan säilytyspurkkeja. Mikron päälle kertyneet peltipurnukat kätkevät sisäänsä esimerkiksi cocktailtikut, serviettirenkaat ja pussinsulkijat. 

Löysin tällä viikolla Fidalta kauan etsimäni metallisen kerroskorin. Sekin tuo lisää säilytystilaa keittiöön. Alin isoin kori on käytössä leipäkorina, ja ylempiin mahtuvat huoneenlämmössä viihtyvät sipulit ja juurekset. Keittiön lampunvarjostin on muuten mummoni vanha, muuttanut Pasilaan suoraan Orimattilasta.


Vanhat kodinkoneet ovat usein paljon kestävämpiä kuin uudet. Saimme meille mieheni isoäidin vanhan Kenwoodin räiskyvänoranssin yleiskoneen, joka on paitsi tehokas myös varsinainen kaunokainen. Vatkainosa vaatii huoltoa, mutta tehosekoitin toimii kuin uusi ja vastaa tehoiltaan varmaan ainakin Kitchen Aidia. Blendasin siinä kerran vahingossa jopa haarukan (piikit katkesivat), mutta siitä huolimatta jäät ja kovat pähkinät menevät rikki entiseen tapaan.

Haluaisin kodistamme vielä nykyistäkin mummolamaisemman ja rönsyilevämmän. Esimerkiksi keittiön korkeakiiltoiset kaapit metallisine kahvoineen ovat aivan liian kliiniset minun makuuni. Luulen, ettei niitä kannata kuitenkaan uusia ennen putkiremonttia, joka on tiedossa noin viiden vuoden päästä.

En keksi tähän nyt mitään nasevaa lopetusta, joten sanonpa vain heipat! Tavataan taas!

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen









Pääsiäinen on suosikkijuhlapyhäni, koska sen vietto ei aiheuta samanlaisia paineita kuin vaikkapa joulun. Myös kodin koristeleminen sujuu jotenkin leppoisammin kuin jouluna, koska keväisin minut valtaa sisustus- ja koristeluinto noin muutoinkin. 

Tänään otin esiin keväisen pöytäliinan ja leipaisin persikkapiiraan. Pääsiäislampaan panin uuniin hautumaan jo eilen illalla. Tuli muuten hyvää, kun liha sai muhia rautapadassa liemessä kannen alla kellon ympäri. Uuni tosin käryytti aikamoiset savut keittiöön, kun haudutuksen jälkeen rupesin paistamaan piirakkaa ja väänsin lämmöt kahteensataan. Kuuluipa pääsiäispäivän ohjelmaan tänä vuonna siis myös uunin pesu. Meillä haisee vieläkin nuotiolta, ja piirakassa on savuinen sivumaku. 

Pääsiäisen keltainen väri näkyy sisustuksessa paitsi pöytäliinassa myös kukissa sekä Sarviksen ja Decembren kananpojankeltaisissa muovitarjottimissa ja -rasioissa. 

Muikeaa pääsiäistä!

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Puuska ja mitä siitä seurasi


Olin eilen ystäväni luona kylässä. Kokkaillessamme kerroin hänelle (jälleen kerran) jonkinlaisen puuskan vallassa uusista sisustusideoistani niin että sylki vain pärskyi. Hänpä sanoi huomanneensa innostukseni ja heitti ilmoille ajatuksen, että perustaisin blogin, jossa voisin esitellä ideoitani ja purkaa luovuuspuuskiani. Samalla voisin jakaa kaikenlaisia kodinhoitovinkkejä, jotka niin ikään ovat yksi suosikkipuheenaiheistani.

Ajatus ei ehtinyt eilisen jälkeen kauaa päässä muhia. Täällä ollaan, pääsiäisen kunniaksi vaikkapa! Tervetuloa mukaan!